Vasta kauneutensa menettämällä
kasvaa hedelmää
Jokainen terälehti putoaa
ja hedelmän saa toinen
Se on luonnon laki
Adam
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
... ja muita hajanaisia mietteitä.
Tunnisteet
- runotorstai (53)
- saarna (24)
- kirjat (16)
- työ (15)
- henkilöhistoriaa (12)
- baby (8)
- yleinen (8)
- musiikkia (7)
- toimitukset (7)
- ajankohtaista kirkossa (5)
- elokuvat (5)
- puheita (5)
- kirjoitelmat (4)
- vihkiminen (4)
- hömppä (2)
- teatteri (2)
- vitsit (2)
- aggressio (1)
- huumori (1)
- kaste (1)
- kirkko (1)
- kissan kuolema (1)
- kotisivut (1)
- lehdistökatsaus (1)
- perhe (1)
Omia sivublogeja
Blogiarkisto
-
►
2007
(91)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (13)
-
▼
2006
(126)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (13)
-
▼
kesäkuuta
(22)
- Puujalka ei kolistele konetta
- toivepappi?
- Juhannuksen jälkeen
- Toinen runo torstaille
- Runotorstai - hedelmä
- Kaikella on aikansa
- Rukouskirja - for dummies
- Kosketushistoria
- elämä alkoikin aikaisemmin
- Runotorstain teema: Kädet
- elämä alkoi lukiossa
- Isä puhelee vaan
- työpäivä keskellä lomaa
- yksinäisyys vai kolminaisuus
- tuoksun taikaa
- 7.1 megapikseliä
- Kolmas apupyörä
- Rockuskovaisuus
- Juhlat ohi - elämä jatkuu
- Jotakin arvokasta sanottavaa
- puutarhatöitä ja puhe ylioppilaalle
- Elämää suuremmat teokset
- ► toukokuuta (22)
Uutiset
Linkkejä
Naapuriblogeja
- Arto Antturi - Helsingin tuomiokirkon pastori
- Gnothi seauton
- Haikuilua
- Historian siteeratuin henkilö
- Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus
- Isopeikon sanavarat
- Kemppinen
- Kielletyt sivut
- Kirjailijan häiriöklinikka
- Kirkon kyökissä
- Kuvamerkintöjä - Kimmo
- Logos media
- Lähtölaskenta - count down
- Maailmasta ja kirkosta
- Rakastuin runoon - heidihahmo
- runotorstai
- Sananjalka
- Scripta
6 kommenttia:
Lukukokemuksena yllättävä. Kahden ensimmäisen säkeen jälkeen ajattelin kyseessä olevan kypsän kauneuden tai eämänkokemuksen ylistyksen. Seuraavat säkeet saivat ymmälle ja Adam pudotti kyydistä. Pitää miettiä vielä, en saanut oikein otetta.
Oikeastaan runot pitäisi jättää vaille tulkintaa. Sanon kuitenkin, että kysymys on nöyryyden tiestä ja ylpeyden tiestä - viimekädessä suhteesta Jumalaan.
Sama hedelmä, johon Adam ylpeydessään tarttui olisi voinut opettaa hänelle nöyryyden tietä – ellei hänelä olisi ollut niin kiire Jumalan vertaiseksi.
Voi olla vähän turhan teologisoiva teksti. Oletan tarinan kielletystä hedelmästä jokseenkin hyvin tunnetuksi.
Hyväksyn myös sen, että runo tässä vaiheessa on vasta nupussaan tai kukkimassa. Ehkä se aikanaan kypsyy hedelmäksi. Ja silloin se on kovin toisen näköinen.
Kyllähän kielletyn hedelmän tarina on tuttu. Tässä sitä käsiteltiin eri näkökulmasta. Luulen ongelman olevan lukijan: minulle syntyi heti määrätty alkuoletus runon sisällöstä ja kun kirjoittaja yllätti, eivät ajatukseni osanneet kääntyä mukana.
Kielletyn hedelmän kannalta keskimmäinen säkeistö on ongelmallisin minun lukukokemuksessani (korostan tätä, koska kirjallisuudessa ja etenkään runoudessa en usko objektiivisiin arvioihin, jokainen lukukokemus ja tulkinta on täysin subjektiivinen).
ENsimmäinen säkeistö on minusta koskettavin, se on kauniisti muotoiltu ja kestäisi yksinäänkin.
Kiitän asiantuntevista huomioistasi. Itse asiassa meinasin jättää tuon runon siihen ensimmäiseen värssyyn. Se olisi minustakin toiminut yksinään.
Hedelmän ominaisuus on irrota kasvualustastaan, leikkaantua irti. (Sanskriitin kielessä SQRP.) Lehti ei ole hedelmä, mutta sekin irtoaa aikanaan. Hedelmä ei ole kasvattajaansa eikä itseään varten kypsynyt. Koko Hengen hedelmän kirjo on tarkoitettu lähimmäisiä palvelemaan. Niin oli Adamkin, mutta lankesi palvelelemaan vain itseään niin kuin sen saurauksena mekin - kaikki luodut ihmiset.
Tämä tuli runostasi ilmi - minun sisälläni. Kiitos.
Lähetä kommentti