Kun työhuoneen esittelyyn pääsin, niin yksi puu on seurannut minua opiskeluajoista alkaen. Ostin sen kesätyön palkkarahoilla 1990. Helsingissä Ateneumin takana oli pieni bonsaipuukauppa. Kun sisälle astui siellä oli todella huumaava tuoksu. Tiesin, että kotiinei ole menemistä ilman tätä tuoksua. En voinut muuta kuin valita kauneimman. Sanon heti, että pikkupuuni ei ole 'elävä' puu. Se on ns. balsamoitu. Aineet ovat ihan oikeita, mutta kaikki elämä on pysäytetty puussa. Se ei enää yhteytä. Runko on vanhempaa puuta (Green mant) mutta oksat ovat liitetty siihen nuoremmasta puusta. Näin on tehty keinotekoinen bonsai. Puu on kärsinyt vuosien varrella ja muuttojen tähden. Minua hämmästyttää se, että siinä on tuoksu vielä tallella. Se rauhoittaa minua edelleen. Kun menen sen lähelle ja nuuhkaisen siinä on syvä metsän tuoksu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti