23.6.06

Toinen runo torstaille

Jokainen hedelmä
on paratiisin
viimeinen

Jokaisen hedelmän
syömme varkain
Ja salaa

Kunnes raottuu
verho Isän
sydämeen

Se rakkautta,
rakkautta
se palaa

4 kommenttia:

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Salarakkaathan eivät palaa rikospaikalle muuta kuin keltaisen lehdistön toimittajien kanssa.

Mutta viittauksesi palavaan pensaaseen rakkauden yhteydessä iskee täällä päässä kuin tuhat volttia. Aivomyrsky. Mystisessä uniossa liekehtii niin sydän kuin pensas.

sahrami kirjoitti...

Upea runo. Uskoin ymmärtäneeni tämän ensilukemalla, mutta tämä onkin vielä paljon syvempi ja syvenee koko ajan.

Tuntuu, ettei tähän voi sanoa enää mitään. Paitsi kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Pidin lopun "se palaa" monitulkintaisuudesta. Rakkaus palaa kuten tuli, Jumalan rakkaus tulee takaisin/ihminen ottaa sen vastaan, ihmisen rakkaus Jumalaan palautuu.

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Kiitos Sahrami ja tui.