Isä Pidä kiinni
Älä irrota!
Lasken käteni
hänen olkapäälleen
kun nöpö opettelee ajamaan
apupyörillä.
Minä olen kolmas apupyörä ja
kerran minutkin irrotetaan.
skip to main |
skip to sidebar
... ja muita hajanaisia mietteitä.
Tunnisteet
- runotorstai (53)
- saarna (24)
- kirjat (16)
- työ (15)
- henkilöhistoriaa (12)
- baby (8)
- yleinen (8)
- musiikkia (7)
- toimitukset (7)
- ajankohtaista kirkossa (5)
- elokuvat (5)
- puheita (5)
- kirjoitelmat (4)
- vihkiminen (4)
- hömppä (2)
- teatteri (2)
- vitsit (2)
- aggressio (1)
- huumori (1)
- kaste (1)
- kirkko (1)
- kissan kuolema (1)
- kotisivut (1)
- lehdistökatsaus (1)
- perhe (1)
Omia sivublogeja
Blogiarkisto
-
►
2007
(91)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (13)
-
▼
2006
(126)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (13)
-
▼
kesäkuuta
(22)
- Puujalka ei kolistele konetta
- toivepappi?
- Juhannuksen jälkeen
- Toinen runo torstaille
- Runotorstai - hedelmä
- Kaikella on aikansa
- Rukouskirja - for dummies
- Kosketushistoria
- elämä alkoikin aikaisemmin
- Runotorstain teema: Kädet
- elämä alkoi lukiossa
- Isä puhelee vaan
- työpäivä keskellä lomaa
- yksinäisyys vai kolminaisuus
- tuoksun taikaa
- 7.1 megapikseliä
- Kolmas apupyörä
- Rockuskovaisuus
- Juhlat ohi - elämä jatkuu
- Jotakin arvokasta sanottavaa
- puutarhatöitä ja puhe ylioppilaalle
- Elämää suuremmat teokset
- ► toukokuuta (22)
Uutiset
Linkkejä
Naapuriblogeja
- Arto Antturi - Helsingin tuomiokirkon pastori
- Gnothi seauton
- Haikuilua
- Historian siteeratuin henkilö
- Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus
- Isopeikon sanavarat
- Kemppinen
- Kielletyt sivut
- Kirjailijan häiriöklinikka
- Kirkon kyökissä
- Kuvamerkintöjä - Kimmo
- Logos media
- Lähtölaskenta - count down
- Maailmasta ja kirkosta
- Rakastuin runoon - heidihahmo
- runotorstai
- Sananjalka
- Scripta
5 kommenttia:
Voi miten liikkis! Haikeankaunis. Muistan vieläkin, miltä rupinen polvi tuntuu, kun opettelee ajamaan ilman apupyöriä...
Iso kiitos.
Lapsilla on muuten taipumus tarkkailla jälkeenpäin omia arpiaan ja elää sankarillisesti uudelleen läpi koettelemuksiaan ja kokea urheutta.
Tää on ihana
ja niin tosi...
Minä, minuus -aiheisiin kaipailin isyysnäkökulmaa ja tähän uuteen aiheeseen sitä sitten tuli. Kiitos!
Pidin erittäin paljon runon tunnelmasta ja lämmöstä. Isän vertautuminen kolmanteen apupyörään kasvaa suurempiin mittoihin kuin pelkkiin polkupyörän apupyöriin: lapsesta on jossain vaiheessa osattava päästää irti.
Kaunis runo.
Olen ajatellut vanhemmuudesta myös niin, että kyse on vuorovaikutus- ja oppimissuhteesta, jonka ei tarvitse päättyä kun lapsi siivilleen nousee.
-gs
Lähetä kommentti