Minä, minuus -aiheisiin kaipailin isyysnäkökulmaa ja tähän uuteen aiheeseen sitä sitten tuli. Kiitos!
Pidin erittäin paljon runon tunnelmasta ja lämmöstä. Isän vertautuminen kolmanteen apupyörään kasvaa suurempiin mittoihin kuin pelkkiin polkupyörän apupyöriin: lapsesta on jossain vaiheessa osattava päästää irti.
5 kommenttia:
Voi miten liikkis! Haikeankaunis. Muistan vieläkin, miltä rupinen polvi tuntuu, kun opettelee ajamaan ilman apupyöriä...
Iso kiitos.
Lapsilla on muuten taipumus tarkkailla jälkeenpäin omia arpiaan ja elää sankarillisesti uudelleen läpi koettelemuksiaan ja kokea urheutta.
Tää on ihana
ja niin tosi...
Minä, minuus -aiheisiin kaipailin isyysnäkökulmaa ja tähän uuteen aiheeseen sitä sitten tuli. Kiitos!
Pidin erittäin paljon runon tunnelmasta ja lämmöstä. Isän vertautuminen kolmanteen apupyörään kasvaa suurempiin mittoihin kuin pelkkiin polkupyörän apupyöriin: lapsesta on jossain vaiheessa osattava päästää irti.
Kaunis runo.
Olen ajatellut vanhemmuudesta myös niin, että kyse on vuorovaikutus- ja oppimissuhteesta, jonka ei tarvitse päättyä kun lapsi siivilleen nousee.
-gs
Lähetä kommentti