Elämän perustavat asiat näyttävät olevan sangen vaikeita. Eilen sain siitä opetuksen. Olin nostanut nöpön istumaan huonosti ja se sattui vähän. "Isä pyytää nyt anteeksi", hän sanoi. Tajusin tilanteen ja koitin tehdä sen kaiken taiteen sääntöjen mukaan.
- Anna anteeksi. isä on pahoillaan, isä ei tarkoittanut, se oli vahinko...
- Vastaus: isä ei pyytänyt anteeksi.
- Mitä!? Minähän pyysin anteeksi.
- Isä ei pyytänyt anteeksi. Isä puhelee vaan.
Salamanisku sydämeen asti. Isä puhelee vaan. Todellakin. Tuo tapahtuma jos jokin on vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Pitää antaa toiselle mahdollisuus vastata. On tämä elämää, että 3-vuotias opettaa pappia perusasioissa. Uusi yritys
- Anna anteeksi.
- Saat anteeksi.
skip to main |
skip to sidebar
... ja muita hajanaisia mietteitä.
Tunnisteet
- runotorstai (53)
- saarna (24)
- kirjat (16)
- työ (15)
- henkilöhistoriaa (12)
- baby (8)
- yleinen (8)
- musiikkia (7)
- toimitukset (7)
- ajankohtaista kirkossa (5)
- elokuvat (5)
- puheita (5)
- kirjoitelmat (4)
- vihkiminen (4)
- hömppä (2)
- teatteri (2)
- vitsit (2)
- aggressio (1)
- huumori (1)
- kaste (1)
- kirkko (1)
- kissan kuolema (1)
- kotisivut (1)
- lehdistökatsaus (1)
- perhe (1)
Omia sivublogeja
Blogiarkisto
-
►
2007
(91)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (9)
- ► maaliskuuta (16)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (13)
-
▼
2006
(126)
- ► joulukuuta (13)
- ► marraskuuta (11)
- ► heinäkuuta (13)
-
▼
kesäkuuta
(22)
- Puujalka ei kolistele konetta
- toivepappi?
- Juhannuksen jälkeen
- Toinen runo torstaille
- Runotorstai - hedelmä
- Kaikella on aikansa
- Rukouskirja - for dummies
- Kosketushistoria
- elämä alkoikin aikaisemmin
- Runotorstain teema: Kädet
- elämä alkoi lukiossa
- Isä puhelee vaan
- työpäivä keskellä lomaa
- yksinäisyys vai kolminaisuus
- tuoksun taikaa
- 7.1 megapikseliä
- Kolmas apupyörä
- Rockuskovaisuus
- Juhlat ohi - elämä jatkuu
- Jotakin arvokasta sanottavaa
- puutarhatöitä ja puhe ylioppilaalle
- Elämää suuremmat teokset
- ► toukokuuta (22)
Uutiset
Linkkejä
Naapuriblogeja
- Arto Antturi - Helsingin tuomiokirkon pastori
- Gnothi seauton
- Haikuilua
- Historian siteeratuin henkilö
- Ihmisoikeus ja uskonnonvapaus
- Isopeikon sanavarat
- Kemppinen
- Kielletyt sivut
- Kirjailijan häiriöklinikka
- Kirkon kyökissä
- Kuvamerkintöjä - Kimmo
- Logos media
- Lähtölaskenta - count down
- Maailmasta ja kirkosta
- Rakastuin runoon - heidihahmo
- runotorstai
- Sananjalka
- Scripta
9 kommenttia:
Suloinen keskustelu. Onneksi on näitä viisaita lapsia. Mitä tästä aikuisten elämästä tulisikaan ilman heitä :-).
Niinpä - olen joskus väittänyt, että jokainen lapsi on luonnostaan luova nero. Vanhemmuuden yksi tehtävä olisikin sopivasti tasapainottaa nerouden ohjaamisen ja ruokkimisen haastava suhde.
-gs
Hei!
Valmistelen parhaillaan lukion psykologian oppikirjaa kustannusyhtiö Otavalle. Olen juuri tekemässä lukiolaisille tehtävää, jossa heidän pitää eritellä kuvitteellisten henkilöiden tunteita kaunokirjallisesti kuvatuissa tilanteissa (kirjoittelen kuvittellisia nettipäiväkirjaotteita tähän tehtävään). Tämä tarina sopisi tarkoitukseeni, joten haluaisin kysyä, saisinko luvan käyttää tätä tekstiä hieman lyhennettynä/muokattuna oppikirjan tehtävän aineistona?
Voit vastata tähän kommenttilootaan tai laittaa sähköpostia osoitteeseen airamaniit @ gmail.com.
Jos suhtaudut asiaan myönteisesti, voit miettiä haluatko tekstiin alle nimesi tai jonkin tietyn nimimerkin.
terveisin,
Tiina-Maria Päivänsalo
Tiina-Maria,
Laitoin vastauksen sähköpostiisi.
gs - arkielämässä ei oikein jaksa ajatella yleviä kasvatusihanteita. - Toivon, että meidän nöpö oppisi elämän perustaidot, osaisi käyttäytyä ja saisi hyvän ammatin. Toivon tämän lisäksi, että hän saisi riittävästi luovuutta rakentavia virikkeitä.
Vanhemmuus ei ole ylevien kasvatusideoiden pohtimista jalat irti maasta, eipä tietenkään.
Näen vanhemmuuden totuuden, hyvyyden ja kauneuden ikuisten arvojen viitoittamaan rakkausperustaan pohjautuvien arjen ajatusten, sanojen ja tekojen toteutumisena.
-gs
gs - toi oli hienosti sanottu
Kiitos - yritin sanoa niin kuin sen näen ja todeksi koetan kykyjeni mukaan vaihtelevalla menestyksellä elää.
-gs (1v10kk tytön isä)
Pieni lapsi luonnostaan huomasi, ettei sanojen takana ollut aitoa läsnäoloa, vaan sen sijaan mekaanista puhetta. Kyllähän sen aikuinenkin halutessaan huomaisi, jos vaan itse olisi läsnä tilanteessa.
Siinänäö sitä elämän mallia meille vanhemmillekin. Tuohon samaan vipuun tulee parisuhteessakin langettua lähes päivittäin, ikävä kyllä!
Lähetä kommentti