Mainitessani edellä joitakin lapsuuden tavaroita nimeltä - tai niiden puuttumisen, tarkoitukseni ei ollut vain luetella esineitä. Ajatus on siinä, että itselle tärkeät esineet säilyttävät muistoja mukanaan. Ne kertovat haltijastaan myös jotakin. Kerrostalojen asukkina meillä ei varastoitu tavaraa nurkkiin, kun niitä nurkkia oli rajattu määrä eikä komeronkaan kätköihin mahtutnut.
Oma historia säilyy esineissä ja muistot ja merkitykset. Mutta sitten on myös perintötavarat. Kun mummuni joutui luopumaan kodistaan, joitakin hänen esineitään ja tavaroitaan vaihtoi omistajaa alenevassa polvessa. Minä ihastuin yhteen pieneen esineeseen. Se on posliininen (Arabia) ja kooltaan vähän kananmunaa suurempi. En tiedä mikä se on nimeltään, mutta luulen että se on oikeassa käytössä. En tiedä mistä mummu on sen saanut. Mutta tiedän kyllä mistä minä olen sen saanut.
2 kommenttia:
Minulla on kaksi mummolta saatua sormusta. Mahtaisivatko näkyä kuvassa...? Täytyy kokeilla. On tässä esineideiden muistelussa, kuvaamisessa ja tarinoinnissa oma viehätyksensä, joka menee ohi tavallisesta omaisuuden haalimisesta.
Sulla näkyi tässä taannoin kyllä sormet ja iPod. Pientä kadehdintaa täällä päin havaittavissa. Mutta myös aitoa iloa puolestasi.
Lähetä kommentti