Rockuskovaisuus

Olen pauhannut lorditurhautumistani jo aika paljon, mutta ajateltuani asiaa niin tulin siihen tulokseen, että Lordi teki yhden ihan hyvän palvelun kristityille. He puhuvat rockuskovaisuudesta. Siitähän siinä joissakin tapauksissa on kysymys. Tämä ei koske kaikkia musiikin ystäviä eikä kaikkia rockinkaan ystäviä. Joissakin tapauksissa Rock on ottanut sen paikan mikä kuuluu Jumalalle. Elämässä kaikki pyhitetään tämän yhden keskuksen mukaan. Vaatetus ja symbolit ja elekieli palvelevat tätä elämäntapaa. Heillä on omat pappinsa ja temppelinsä ja palvontamenonsa, jossa kokevat yhteyttä ja ilmaisevat rockuskovaisuuttaan (fafnittavat idolejaan).

Heidän joukossaan on myös omat fundamentalistinsa, opinrakentajansa ja hihhulinsa. Rockhihhulit ovat niitä, jotka uskontonsa nimissä pukeutuvat erikoisesti ja tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta hölmösti.

Jeesukseen uskovia on nimitelty ihan riittävästi. Nyt kun tulee rockuskovaisia ja rockfundamentalisteja, lordihallelujisteja ja muita rockhihhuleita tavalliset uskovaiset menevät erikoisuudessaan siinä sivussa.

Urheilu-uskovaisuus on luonteeltaan samanlaista - muutettavat vain muuntaen. Kun Vihreä liitto on puolueohjelmassaan ajamassa kirkkoa ja valtiota etäämmälle toisistaan ehkä he haluavat virallistaa suhteensa kahteen edellämainittuun urheiluuskontoon ja rockuskontoon. Eräällä Roosalla olisi katu-uskottavuus hankittuna jälkimmäiseen.

Mutta nyt jeesustelut ja lordistelut saa riittää.