Kädet
Likaisissa käsissä
likaista rahaa
valkoinen mies
teki paljon pahaa
sydämeen silloin
nähnyt ei kukaan
kun tuo juudas
sai toisetkin mukaan
puristui nyrkkiin
käsi uhrin jo harmaan
viritti köyden
itkien varmaan
sydämeen silloin ei
nähnyt kai kukaan
ovi kun aukesi
tähtien tupaan
Runotorstain haaste: kädet
href"http://runoruno.vuodatus.net/blog/157578
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Laitan tänne kommentteihin yhden ajatuskulun käsistä. En halunnut tätä liian näkyviin.
Posketon jumalatodistus
Sanotaan, että Käsittämättömällä
on minun käteni
Vaikka minähän se
kädetön olen,
kun en käsitä.
En pysty tarttumaan
Käsittämättömään,
koska en pysty
käsittämään tarttumatta.
Ehkä käsittäisin vasta
kun kädet vietäisiin
selän taakse
niin kuin pyörälläkin
voi ajaa ilman käsiä
ja hampaita
käsittämätön on myös puraisematon
Siis: Jumala ei ole hampurilainen
Jotta kukaan ei erehtyisi pitämään minua runoilijana laitan vielä seuraava aamupäivän aatoksen tuulenvireen omaisena.
Kevyttä laineilua
Jokaisen on mentävä
lautturin mukaan
matkasta puuttua
ei saa kukaan
Tänään on vuoro
haisevan loisen
huomenna mukaansa
ottaa hän toisen
Katsota tarkkaan
ei kulkijan mahtia
lautturi hymyilee
pitää vain vahtia
Taksa on maksettu
tule siis mukaan
matkasta puuttua
ei saa kukaan
Myöhäistä jo! Minä pidän sinua runoilijana. :)
Upeita runoja. Pidän paljon molemmista käsirunoista. Hauska tuossa jumalatodistuksessa tuo kohta voi ajaa ilman käsiä / ja hampaita.
Siinä on myös jännää sanoilla leikkimistä: tarttumaan Käsittämättömään, käsittämään tarttumatta.
Myös ajatus on hieno, Käsittämättömän käsittämättömyys pitäisi tosiaan hyväksyä, ottaa se mitä annetaan. Niin itsekin ajattelen.
Miksi kätket toisen kiinnostavan käsirunon tänne? Kyllä minulla oli haastetta kirjoittaessani mielessä myös verbi käsittää ja mietin kuinka moni tarttuu siihen.
Rytmisesti ja sisällöllisesti hyviä runoja, ainoa mihin hieman kompastuin oli Kädet-runon kolmannen säkeistön ensimmäinen säe "puristui nyrkkiin käsi" on ajatuksellisesti sopiva, mutta tavujako ei minusta toimi - kolme pitkää tavua peräkkäin ja sitten kaksi lyhyttä. Voisiko käsi olla seuraavassa säkeessä?
Kiitos tui korjausehdotuksestasi. Minustakin runo toimii paremmin ehdottamallasi tavalla.
Toi käsittämisjuttu jäi niin kokeiluvaiheelle, että se ei oikein tuntunut tulevan valmiiksi.
Sahrami: kävin pommittamassa sun bonsaikampanjaasi
tuomo: Ja minä vastasin ;)
Hyvin tehosi! Sekunnin sadasosassa kohosi kyynel silmäkulmaan ja ihokarvat - käsissäpä hyvinkin koholle! Kiitos hyvistä teksteistä.
Kuka säveltäisi näitä? Vai joko joku sen tekee? Hyvistä sanoitukista on kuulemma jatkuva pula. Maksavatkin, ehkeivät kovin likaisilla kuitenkaan. Toisten kätten kautta kun joka tapauksessa täällä kuljetaan...
tuulisuoja: kiitos kannustavasta palautteesta. Säveltäjistä en tiedä. Itse kun olen hiljaisuuden ystävä.
Tuomo, poskettomuutesi (molemmatko posket siis jo kännetty? ;o) minua kosketti. Käsittämättömyyden eteen omien omien käsien levittäminen, tai jopa selän taakse vieminen.
Muistan kuulleeni, että on varakkuuden merkki, jos kulkee raitilla kädet selän takana - noh, rikkautta on niin maaliista kuin sitä käsittämättömämpääkin.
Olin ihan tosissani, sanoittajista on pulaa. Riimit eivät kaikilta irtoa.
Tosiaan, mehän on työstetty samaa käsittämisen teemaa.
"En pysty tarttumaan
Käsittämättömään,
koska en pysty
käsittämään tarttumatta."
Minulle tuli jostain syystä tästä mieleen Augustinuksen lause: Uskon että ymmärtäisin.
tuulisuoja: Kun Käsittämättömän edessä laskee kätensä, niin turpaan tulee ja molemmille poskille. Näin tuota kommenttiasi olin lukevinani... No, sitähän se nöyryys on - ei vastaansanomista, vaan vastaanottamista.
Kirsti: Kun uskon premissi on hyväksytty (todisteita vailla), sille avautuu ymmärrystä lisää. Mutta siinä on otettu jo askel nöyryyden suuntaan. Poskettomassa jumalatodistuksessa on vain ylpeää, joskin hampatonta mutinaa.
Hui Tuomo, turpaansaamista en lainkaan ajatellut! Au.
Luin 'poskettoman jumalatodituksesi', siitä poskettomuus. Minä ehdin jo poskisuudelmiin, molemille poskille... Ylpeyttä en lainkaan ajatellut, enkä siis senvastakohtana nöyryyttä.
Sen sijaan lahjan saajan hämmennystä, käsittämättömyyttä sellaisen Lahjan edessä, josta ei vastalahjaa odoteta, joka saadaan vaikka ei ansaitaisikaan. Se jos mikä saa tuntemaan iloa ja kiitollisuutta!
Kirjoitin pari kuukautta sitten jutun elämän lahjasta, missä on vähän samoja ajatuksia kuin tuulisuojan kommentissa tuossa yllä. Se löytyy täältä http://sahrami.blogspot.com/2006/04/miksi.html
tuomo kirjoitti: Toi käsittämisjuttu jäi niin kokeiluvaiheelle, että se ei oikein tuntunut tulevan valmiiksi.
Ehkä juuri siksi runo toimii? Et ole käsitellyt Käsittämätöntä liikaa, vaan jokainen saa muodostaa oman käsityksensä. ;)
Runosi ovat kuin musiikkia; ne sointuvat niin kauniisti. Sinä saat ne soimaan. Kevyt laineilu oli myös ehdottomasti minulle mieluinen.
Lähetä kommentti