Minister ecclesiae

Pappisvihkimys
Turun tuomiokirkossa 29.12.1996

Tänään on eräänlainen juhlapäivä. Tasan kymmenen vuotta sitten arkkipiispa John Vikström vihki minut ja neljä muuta teologian maisteria papiksi Turun tuomiokirkossa. Onneksi olkoon myös Pertti A., Marja H., Marjatta O., Ilkka P..

Tätä touhua on nyt katsottu ja koettu kymmenen vuotta. En tiedä olenko paljon oppinut. Sen tiedän, että paljon opittavaa vielä on.

enkelikirkko

tänään on ollut 4. joulupäivä eli ns. viattomien lasten päivä. Kirkollinen aihe on ollut Betlehemin lastensurma ja pyhän perheen pako Egyptiin. Kirkoissa tosin aika laajalti ympäri Suomea on MLL:n toiminnan kautta ns. enkelikirkkoperinne. Sellainen on myös meillä Harjavallassa. Nämä enkelikirkot ovat aika suosittuja, koska lapset (tällä kertaa esikouluikäiset) puetaan enkeleiksi ja he kulkevat hämärää kirkkosalia kynttilät kädessä ja laulavat joulu- ja enkelilauluja.

Kirkollinen aihe ja tämä enkelikirkko eivät saumattomasti sovi yhteen. Halusin kuitenkin saada jotenkin myös päivän kirkollisen aiheen enkelikirkkoon mukaan. Puheeni käsitteli siksi perheen pakoa Egyptiin. Koitin tehdä sen lapsimyönteisellä tavalla. En esimerkiksi puhunut Betlehemin lastensurmasta mitään. Sellaisella puheella ei juuri olisi mitään saavuttanut.

Linkin takaa Taas mennään aasilla voi tarkistaa, olenko onnistunut tehtävässä mitenkään.

Jos Heikki Mäki-Pesola sattuu lukemaan tekstiä. Kiitän häntä viimeisestä puhelinsoitosta. Oikeastaan siitä puhelusta johtuen tulin vilkaisseeksi erästä hänen saarnaansa. Saarnassa mainittu aasin pelko ja luimistelevat korvat olivat lähtölaukaus tälle puheelle, mikä ei oikein tahtonut millään syntyä. Kiitos Heikille siitä - ja kiitos Jumalalle johdatuksesta.

Mitä kuusen alla tapahtui

osallistun tällä tarinameemiin, johon minut on haastettu

Kauan sitten kuulin seuraavan keskustelun
"Neiti. Missä vessa?"
"kuusen alla
Lahjoja ei kuusen alle tule"
"Viihdyin siellä erinomaisesti juuri tuosta syystä."
Jäin hämmästyneenä miettimään, oliko tässä kysymys todellakin siitä, mitä ajattelin
Epäilykseen on aihetta… on ja ei ole
Olen tutkaillut asiaa reilun viidentoista vuoden ajan ja parisen vuotta sitten päädyin seuraavaan käsitykseen.
tämä ukkeli kuitenkin teki niin
hän tarttui
hetkeen jossa purkautuu esiin todellisuus, jonka jälkeen mikään ei enää ole niin kuin ennen
Toivottavasti enää ei löydy lisää yllätyksiä
Joulukuuseni oli VARASTETTU! Oi aikoja! Oi tapoja!

Joulusaarna

Hyvää joulua ystävät!
Olin toteuttamassa seurakunnassamma jouluyön messua. Ääni minulta on mennyt eikä ole palautunut. Pientä kuumeilua ja yskimistä edellisen lisäksi on ollut tänään joulupäivänä. Mutta messumme meni oikein mukavasti. Mukana oli monenlaista toteuttajaa. Oli kiva olla yhdessä sitä tekemässä. Kiitos kaikille mukana olleille.

Saarnassa minulla oli yksi tavoite, saada tutut jouluevankeliumin sanat elämään uudestaan. Niin, että niistä tulisi todellisuutta kuulijan omassa elämässä. Joulusaarna löytyy saarnatuoliblogista Jos Kristus syntyisi tänään

Hyvää Jeesuksen syntymäjuhlaa!

Olen tehnyt joulusiivousta ja joulusaarnaa. Näiden kiireiden keskeltä on pikkuhiljaa omakin joulu alkamassa ja syvenemässä ihan joulurauhaan asti. Toivotan kaikille blogiystävilleni ja muillekin lukijoille rauhallista ja hyvää joulua.

Tietoviinaa

Olen tavattoman huonomuistinen. Olenkin huomannut, että kaikki informaatio vaikuttaa minussa viinan lailla.
Ensin tekee hilpeäksi. Sitten kun sitä on saanut päänsä täyteen, tulee paha olo.

Mutta aamulla taas pää on tyhjä. Eilinen tieto on haihtunut viinan lailla taivaan tuuliin – siitä ei ole juuri edes huuruja jäljellä. Älkää siis kysykö minulta, mitä eilen tapahtui tai oliko minulla hauskaa.

haaste lukijoille

Haastan kaikki lukijat vastaamaan kysymykseen

Kumpi on jouluna lahjojen suhteen tärkeämpää - saada sitä mitä haluaa vai saada sitä mitä tarvitsee?

Kolmannen adventtisunnuntain saarna

Viime sunnuntaina olin äänessä kurkku jälleen kipeänä. Kolmannen adventin teema ei ole ehkä joulua odottavan kuulijan mieleen, kun puhutaan Johannes Kastajasta. Saarnaa varten minulla oli oikeastaan ihan hyvä perusidea tai rakenne, mutta toteutus jäi tavnomaiseksi ja vähän latteaksi. Se olisi vaatinut vielä työstämistä. Itse saarnatilanteessa kyllä puheen loppu muuttui jonkin verran, mutta tässä versiossa kirjoitetussa versiossa se ei näy.

Perusrakenne tekstin äärellä löytyi siitä, että siinä jokaisella on joitakin odotuksia. Johanneksella oli odotuksia Jeesuksen suhteen. Ihmisillä oli odotuksia Johannes Kastajan suhteen. Meillä on odotuksia toisten ihmisten suhteen. Mutta voidaanko meiltä myös jotakin odottaa? Voiko Jumala odottaa meiltä jotakin?

saarna löytyy saarnatuoliblogista

Mitä muihin kuulumisiin tulee, niin papin työ adventtiaikana on olla pikkujouluissa ja pikkujouluissa sekä vielä joissakin pikkujouluissa. Omaa joulua ei ole juuri mitenkään vielä valmistanut - enkä jouluyön messun saarnaa. Olen ollut lähes täysin vanhojen eväiden varassa. Tämä viikko tulee olemaan edellä kuvatulla tavalla aika vilkas. Toivon kuitenkin, että Kristukselle tulisi tilaa minunkin sydämessäni.

epäilijän uskontunnustus

Enkeleitä
onko heitä?
kyselee täällä
monta meitä,
joille elämä
on pillereitä
enteitä
linnun teitä
- hauta meidät peitä

koska aiheena oli "huono runo", oli minun laitettava kehiin kestoinhokkini avausfraasiksi

tähdet putoo

Hanki on maassa
Tähdet putoo
Unelmien verkkoa
Aika nyt kutoo

Puikot kalisee -
Ihmettä kaikki,
se mikä syntyy
Elämä on laiffii


runotorstain aiheena Huono runo

Lävistyksiä

pappa,
ruotsiin häädetty
luodin lävistämä veteraani,
kaaduit lopulta
elämän taistelussa
syöpää ja
yksinäisyyttä
vastaan


jatkoa runotorstaille

Omistettu pappan muistolle. Hän kuoli itsenäisyyspäivän vastaisena yönä 2006.

Pikkupoika

Pikkupoika

Pikkupoika suolta
Söi vain männyn kuorta

Katsoi elämää kylän lasten
Luikki pakoon hiipien ja juosten

Huomannut kukaan ei poikaa tuota
Joka söi vain männyn kuorta

Vaatteita hällä ei ollenkaan
Hippulat vinkui, vinkui vaan

Pelko pojan taas juoksuun johti
Vaan metsästäjä ampui ääntä kohti

Poika sinkoutui voimasta nuolen
Kuka poistaisi lukijan huolen

Piilossa metsän ja hyllyväin soiden
Poika tähtiä katsoo unoseen uiden.

Luulet varmaan, että siihen kuoli
vaan pala kaarnaa on suussa
ja siinä nuoli.

runotorstain aihe: tarina runomuodossa mahdollisimman ytimekkäästi

edellinen runo ei ole kovin ytimekäs, mutta ainakin se on tarina.

Kirjojen aloituksia - arvaustehtävä

Gnothi seauton blogissaan sai minut innostumaan tehtävästä. Mistä ovat peräisin seuraavien kirjojen aloitukset.


1. Rakkaat vanhempani! Ennen kaikkea täytyy teidän tietää ja myös todella uskoa, että voin hyvin. Valitettavasti voin kirjoittaa teille vasta nyt, mutta sillä tavalla ovat nämä kymmenen päivää menneet. Se mikä vankilassa tavallisesti kuvitellaan erityisen epämiellyttäväksi, nimittäin tietyt ulkonaisen elämän rajoitukset, ei merkillistä kyllä todellisuudessa näyttele juuri mitään osaa...

2. Miksi kirjoittaa kirja ”hyvästä elämästä”? Joidenkin mielestä hyvästä elämästä puhuminen hipoo ihmisen pilkkaamista. Pahassa maailmassa ihmistä ei saa lyödä unelmilla, jotka eivät ole hänen ulottuvillaan. Tosi elämä voi olla joko siedettävä tai sietämätön, enempää siltä ei voi odottaa.

3. Suuri olet Sinä, Herra, ja sangen ylistettävä, suuri on Sinun voimasi ja määrätön Sinun viisautesi. Ja sinua tahtoo kiittää ihminen, tuo rahtunen luomakunnastasi, ihminen, joka aina kanta mukanaan kuolevaisuuttansa, kantaa mukanaan syyllisyytensä todistusta, todistusta siitä, että Sinä olet ylpeitä vastaan.

4. Harvat työt, joihin kuuliaisuus on minut velvoittanut, ovat koituneet minulle niin vaikeiksi kuin nykyinen tehtäväni kirjoittaa rukoukseen liittyvistä kysymyksistä. Ensinnäkin minusta nimittäin näyttää, ettei Herra ole antanut minulle siihen riittävää hengellisyyttä eikä halua, ja toiseksi olen kolmen kuukauden ajan kärsinyt häiritsevistä äänistä päässäni ja niin suuresta heikkoudesta, että vain vaivoin suoriudun välttämättömistäkin kirjoitustehtävistä.

5. Olen Jumalan armosta kristitty ihminen, teoiltani suuri syntinen, kutsumukseltani koditon vaeltaja, kaikkien alhaisinta säätyä, paikasta toiseen kulkija. Omaisuutta minulla on korppupussi selässä ja pyhä Raamattu povellani – ja siinä kaikki.

6. Ihmisen maailma on kaksitahoinen hänen kaksitahoisen kommunikointinsa mukaisesti. Ihmisen kommunikointi on kaksitahoista niiden perussanojen kaksitahoisuuden mukaisesti, jotka hän voi sanoa. Perussanat eivät ole yksittäisiä sanoja, vaan sanapareja. Ensimmäinen perussana on sanapari...

7. Kaikki luonnolliset sielunliikkeemme noudattavat lakeja, jotka muistuttavat aineen maailmassa vallitsevaa painovoimaa. Ainoa poikkeus on armo.

8. Hoosianna Daavidin Poika. Kiitetty olkoon hän. Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen.

9. Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia.

10. Oletkos kristitty? Vastaus: Olen. Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan? Vastaus: Sen tähden, että olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni.

11. Tuuli nousi hiljaisena ja viileänä ja vetäisi nuorukaisen mukaansa. Taivaalle levittyi loimuavien tähtien kudos, avaruus oli kukkia täynnä, ja maan päällä höyrysivät kivet päivän helteestä vielä kuumina. Taivaan ja maan täytti syvä hiljaisuus, vuosisatojen luoma ja hiljaisuuttakin hiljasiempi, itse yön ääni. Lepo ja rauha vallitsi, Jumala oli sulkenut silmänsä, aringon ja kuun, ja mennyt levolle. Oli pimeää, keskiyön aika.

Peilikuva

Peilikuva

muuten itseni näköinen
mutta minä olen komeampi
en sano, että peilikuva valehtelee
se ei vain näytä kaikkea.

Runotorstain aihe: Päivä päivältä muistutan itseäni entistä enemmän.

Virsi 13 - ylimääräinen aloitussäkeistö

Koska ensimmäisenä adventtina lauletaan vain yksi säkeistö kynttilävirrestä 13, olen tehnyt siihen yhden säkeistön lisää. Vau! Se lauletaan varsinaisen virren edellä. Kelpaa lähinnä lasten kanssa laulettavaksi. Laitan säkeistön esille, jotta muutkin voivat sitä käyttää tai rohkaistua sanoittamaan se paremmin.

Siis näin

On aika tullut adventin,
se mielet herkistää.
Myös ilo valtaa sydämen
Voi, kuinka jännittää.

Nyt sytytämme kynttilän.
Se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta
seimessä nukkuvaa.

Word Press

Olen käynyt tutustumassa kilpailevan firman tuotteeseen Word Pressissä. Onko kenelläkään teistä tuttu tuo mainitsemani toimintaympäristö. Tämä Blogger näyttää joskus jumiutuvan.

puujalka Word Press

kansankirkko syntipukkina

Opiskeluaikainen kaverini Jari Jolkkonen on kirjoittanut erinomaisen artikkelin Suomalaisen teologisen kirjallisuus seuran vuosikirjaan Synkkä luterilaisuus?`Kansankirkko kanakunnan syntipukkina. Hän käsittelee neljä perussyytettä luterilaisuutta vastaan. Niitä esitetään aina kun on tilaisuus tai tarve päästä syvämietteisen pohdiskelijan maineeseen. Lehtiä lukemalla ne on aika vaivatonta poimia. Luterilaisuudessa 1) todellisuuskäsitys on synkkä, 2) ihmiskäsitys on pessimistinen, 3) seksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti, 4) työtä jumaloidaan tavalla, joka tekee levosta syntiä. Kuulostivatko väitteet tutuilta? Oletko itse kenties esittänyt samoja väitteitä. Jos tunsit piston sydämessäsi suosittelen tutustumista Jarin kirjoitukseen.

Synkkyys ei kuitenkaan liene uskontulkinnassa vaan väitteen esittäjällä on luullakseni jonkinlainen yritys korostaa omaa edistynyttä ajatteluaan jollakin sellaisella, mitä on helppo ja vaivaton moittia - josta ei jälkeenpäin joudu vastuuseen. Kirkko on tähän kiitollinen kohde ja kiltisti se kääntää sinulle toisenkin posken.

Pakolliset aamu-unet

Meidän hömppölööröllä on erikoinen tapa. Aamulla kun heräillään, hän tietysti kömpii jos ehtii isän ja äidin väliin nukkumaan. Mutta kun noustava on vuoteesta, hän ei halua jäädä sänkyyn nukkumaan, vaan kiirehtii aulassa olevaan nojatuoliin. siinä hän nukkuu vielä vartista puoleen tuntiin.

Ostin eilen alta vitosella Mel Gibsonin ohjaaman The Passion of the Christ. R-kioskilla myydään vanhoja lättyjä, joita ei enää vuokrata. Aikanaan kävin elokuvissa katsomassa tuon pätkän. Katsoin lauantaina vähän alkua, siihen oli tavoitettu aika hienosti evankeliumien lopun tunnelmia. Tiedän kyllä, että myöhemmin veri lentää ruoskimisessa jne. Mutta on elokuvassa muutakin kuin ruoskimista. Tosin Jeesusta näyttelevässä Jim Caviezelissä on jotakin häiritsevää. Ehkä vaikutelma johtuu hänen muista roolisuorituksistaan muualla - en ole varma.

Kirkkovuoden viimeinen sunnutai

Tänään oli saarnavuoro. Tuomiosunnuntain teksti Matteuksen evankeliumissa on sillä tavoin vaikea, että se muodostaa ongelman luterilaisen perusajattelun kanssa. Sanotaanhan että viimeisellä tuomiolla jokainen tuomitaan tekojen mukaan. Matteuksen evankeliumi viimeisen tuomion kuvauksessa ei anna mitään muuta vaihtoehtoa tai muita kriteereitä. Samanaikaisesti luterilainen kirkko opettaa, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta yksin Kristuksen tähden.

Pelastummeko yksin uskon kautta, vai tuomitaanko meidät tekojen mukaan. Olisiko kolmas vaihtoehto uskon vaikuttamat teot.

tuomiosunnuntai - all rise!

Syön sinut

Syön sinut

Kaksi
hämyä
vaanivat toisiaan
nenät vastatusten:
Aamun hämy
ja illan hämy.
Valo halusi kiilata väliin,
mutta turhaan.
Ei siihen mahtunut,
kun nälkäiset yrittivät
syödä toisensa.
Suu ammollaan kumpikin
valmiina nielaisemaan.

Puhtaan valkoista

valkoista
kaikki on niin valkoista
puhtaan valkoista

vaatteet ovat valkoiset
salit ovat valkoiset
kaikki on juhlallista ja ylevää

sanat ovat valkoiset
valkoisten hampaiden takaa
myös hymy valkoinen ja valloittava

valkoinen on ilon väri
kaikki on puhtaan valkoista
valheita myöten

valkaistua iloa
ja kermavaahtoa
valkoisten valheiden taivaassa
ikuisesti


Runotorstain aihe: valkoinen

Se on valmis

Jaaha.
Elämä tuli
valmiiksi.

Nyt olis vaan
roikuttava raameissaan
yx viiskyt vuat.

Tulkaa kattomaan.
Mulla on
arvoituksellinen
hymy.


runotorstain aihe: valmis

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Saarna 5.11. uskonpuhdistuksen muistopäivänä saarnatuoliblogissa Sängystä pudonnut.

Eräs ajatus, joka saarnaa tehdessä tuli mieleen, mutta en saarnassa tosin käsitellyt. Se on kolmelle uskonnolle (juutalaisuus, kristinusko, islam) roolijako. Kuvitellaan kolmen hengen perhe samaan sänkyyn makaamaan. Lapsi on keskellä poikittain ja yrittää vallata itselleen lisää tilaa. Hän tuuppaa vanhempiaan ulos sängystä. Se on kuva islamista. Juutalaisuus on isä, joka makaa aloillaan. Hän ei tee mitään eikä yritä vallata itselleen lisää alueita - ei ole lähetysuskonto. Kristinusko on äiti, joka rakkaudella (yrittää) sulattaa edelliset itseensä.

Tämä oli vain siis hahmotelma, sisäinen kuva. Se ei välttämättä pidä paikkaansa. Mutta on joskus kiva yrittää hahmottaa asioita erilaisin keinoin. Edellistä mallia puoltaa heikosti myös sellainen käsitys, että Juutalaisuus on uskonnoista vanhin, kristinusko on kasvanut juutalaisuudesta (aadamin kylkiluusta). Islam on näistä kaikkein nuorin uskonto. Tuskin kuitenkaan kahden edellisen hedelmä. Mutta on joka tapauksessa kovin laajentumishaluinen.

Piikkipensas

Kirjoitin pyynnöstä hartauskirjoituksen lehteen. Kirjoitus löytyy Lalli-lehdestä ja myös pieniä puheita -blogista

Rakkaus on tarina

Minulla on aika mielenkiintoinen kirja menossa: Rakkaus on tarina. Sen on kirjoittanut Robert J. Sternberg. Wikipedian mukaan tämä Yalen professori on yksi eniten viitatuista tutkijoista psykologian oppikirjoissa. Kirjan kantavan ajatuksen mukaan jokainen meistä kuljettaa sisällään jonkinlaista perustarinaa rakkaussuhteestaan/ihmissuhteissaan. Emme yleensä ole tietoisia tästä rakkauden mallistamme. Kuitenkin tuo tapa välittyy olemuksestamme ja käytöksestämme ulospäin. Meidän kanssamme tekemisiin hakeutuu ihmisiä, joiden omaan tarinaan meidän tarinamme tuntuu istuvan.

On varmaan tuttua, että rakastumme tietynlaisiin ihmisiin - tämä johtuu juuri perustarinastamme. Samaa ilmiötä voi toki kutsua toisellakin nimellä, mutta tarinamuoto auttaa aika hyvin ymmärtämään tätä ongelmakenttää. Nimittäin ongelmia yleensä seuraa. Kullekin tarinatyypille kehittyy toistuvasti samoja ongelmia. Tarina toteuttaa itseään emmekä tunnu oppivan virheistämme. Robert esittelee 26 perustarinaa. Hän jakaa ne viiteen tarinatyyppiin: epäsymmetriset tarinat (esim. toinen asennoituu opettajaksi toinen oppilaaksi. Joistakin taas sanotaan, että hän etsii isä- tai äitihahmoa elämäänsä), objektitarinat (kumppania ei arvosteta itsenään vaan esittämänsä roolin tähden), koordinaatiotarinat, narraatiotarinat (jossakin suhteen ulkopuolella on olemassa 'teksti', joka on viite siitä, kuinka suhteen kuuluu edistyä) ja genretarinat (korostavat tyyliä ja tapaa, kuinka olla suhteessa,eivät suhteen päämääriä tai taustalla vaikuttavia prnisiippejä).

Robert esittelee jokaisesta perustarinasta useampia esimerkkejä, erityisesti epäonnistuneita esimerkkejä. Siksi kirja on välillä surullista luettavaa. Mutta kirjan äärellä on kiva etsiä omaa tarinaansa, oman aviosuhteensa tarinaa ja puolisonsa tarinaa. Onko meillä sama tarina? Miten toisen tarina vaikuttaa yhteiseen elämään? Eletäänkö toisen tarinan ehdoilla? jne

"Rakkausprofessorilla" Kaariina Määttä on hyvä arviointi teoksesta

Pöly

.


Pöly
hylätyn paras ystävä
taivaasta
uskollisesti laskeutuva
lämmin peitto

kyyneleitä
sillä ei voi pyyhkiä
mutta niin kuin
aika parantaa haavat
pöly peittää muistot

runotorstain aihe: Hylätty


Jos osallistun vielä uudella runolla, minua kiinnostaisi siinä miettiä, mikä ero on hylkäämisellä ja luopumisella. Vastaus voisi olla tämänsuuntainen: luopumiseen kuuluu suru, hylkäämiseen viha ja häpeä. Esineitä hylätään niiden arvottomuuden ja käyttökelvottomuuden tähden - ihmisen kohdalla sama asia merkitsee juuri häpeää, arvon riistämistä.

Vanhemmuuden viisi sormea

Jokin aika sitten uutisoitiin televisiossakin Leena Valkosen tutkimusta. Hän tutki 11-13 -vuotiaiden lasten käsityksiä hyvistä vanhemmista. Minkälainen on hyvä isä tai äiti?

Sovelsin hänen tutkimustaan hartauspuheeksi eräässä tilaisuudessa niin, että jokainen sormi sai yhden hyvää vanhemmuutta merkitsevän toiminnon. Leena Valkosen väitöskirja on luettavissa myös netissä.

Peukalo – myönteinen juttu
Isä ja äiti huolehtii lapsen perustarpeista, ei ole välinpitämätön mutta ei myöskään hössötä liikaa. Vanhempi kantaa lapsesta täyden vastuun. Tämä luo perusturvallisuuden kotiin.

Etusormi – sormen heristystä: so so!
Hyvä vanhempi tuo lapsen elämään rajoja, jotka suojelevat lasta. Tässä hän ei ole ankara eikä liian salliva tai välinpitämätön. – etusormi myös opastaa ja ohjaa ei vain herise.

Keskisormi – nuorisoslangiin liittyvä hävytön ele
Nuoria tulee ymmärtää ja hyväksyä heidän halunsa itsenäistyä – nuori kapinoi edellä esitettyjä rajoja vastaan. Silti isä tai äiti voi olla myös kiva. Sellainen joka viihtyy lastensa kanssa ja antaa heille aikaansa. On kiinnostunut heistä, kuuntelee ja ymmärtää heitä. Hänen ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta hän voi ymmärtää nuoren elämää.

Nimetön – rakkauden sormi
Hän rakastaa lasta, arvostaa häntä itsenään, luottaa häneen ja antaa hänelle myös omaa tilaa. Vanhempien keskinäinen rakkaus kuuluu myös tämän sormen piiriin.

Pikkusormi kahvikuppikoukistuksessa – osaa käytöstavat
Hyvä vanhempi osaa myös elää ihmisiksi: hän tulee toimeen toisten kanssa, ei riitele, räyhää, ei lyö, ei käytä alkoholia, ei polta tupakkaa.

Koskaan vanhemmuus ei ole sormeton (käsi nyrkissä)

Van lindGren

Tiedoksi vain, että meidän nöpö maalasi tuon kuvan kesällä Ti-ti talossa. Hän oli silloin 3v 2kk. Kuva on työhuoneeni seinällä. Maalauksessa näkyy varmoja vetoja, hallittua ja tasapainoista tilankäyttöä sekä vahvaa näkyä. Kuvaa katselee mielellään. Kuulisittepa hänen soittavan pianoa. Hän osaa myös piirtää esimerkiksi tytön, jolla on silmälasit, naurava suu, huulipunaa, kädet, jalat ja otsaryppy.

Vaatteiden joukossa valokin

Hetken hurmion jälkeen
väripaletti putoaa
luontoäidin kädestä.
Hän katsoo päättäväisenä.
”Minä maalaan
alastonkuvan!”

Luonnon riisuutuessa
ihmiset pukeutuvat

Vaatteiden joukossa valokin

Siirtykää betaan

Vaikka en ole kummoinen nörtti, niin on sanottava, että Bloggerin betaversio on huomattavasti edeltäjäänsä edistyneempi. Sen lisäksi, että postituksiaan pystyy ryhmittelemään luokkiin ja nämä luokat on helposti poimittavissa tarkasteluun, myös vanhat postit (blog archive) on helppokäyttöinen. Dashboardissa blogin halllinnointi on myös vaivattomampaa. Bloggerin ongelma oli juuri tuo vanhojen postien hukkuminen arkiston tekstimassaan. Jos halusit etsiä jotakin vanhaa tekstiäsi, sitä oli vaikea löytää. Nyt siihen on tullut kaksikin parannusta. Erityisesti pidän tästä luokittelun (labels) mahdollisuudesta. Olin jo siirtymässä vuodatus.netin käyttäjäksi, kun siellä on tuo tekstien luokkiin jako ollut mahdollista. Mutta tällä erää tarve siihen on poistunut.

Siirtykää betaan. Siirtykää betaan. Syökää kanaa. Siirtykää betaan.

I have a dream

I have a dream that one day this nation will rise up and live out the true meaning of its creed: "We hold these truths to be self-evident: that all men are created equal." I have a dream that one day on the red hills of Georgia the sons of former slaves and the sons of former slaveowners will be able to sit down together at a table of brotherhood.

Edellinen lainaus on maailman tunnetuimmasta puheesta. Ehkä vain Jeesuksen vuorisaana tunnetaan paremmin. Tunnistat puheen jo otsikosta. Henkilö, joka on kysymyksessä on Martin Luther King. Kuuntelin jokin aika sitten netistä tuon puheen. Miksi tuo puhe muistetaan? Siinä kuvannollisesti Mooses on faaraon edessä sanomassa: let my people go.

Minkälainen on sinun unelmasi?

Saarnatuoliblogissa: 19 sunnuntai helluntaista - lain loppu elämän alku

Viime pyhänä veisteltiin taas viisauksia saarnatuolista. Jumalanpalveluksen yleisenä teema oli rakkauden kaksoiskäsky. Tekstit liittyivät kaikki jollakin tavalla lakiin: Vanhan testamentin tekstinä oli dekalogi, Moosekselle annettu kymmenen käskyn laki. Paavali Roomalaiskirjeessä meni huitaisemaan tähän tapaan: Kristus on lain loppu. Ja lopulta evankeliumissa Jeesus antaa oppilailleen yhden käskyn. Näistä käskyistä yritin selvitä kuiville. Saarnatuoliblogista voi käydä tarkistamassa jäikö korvantaustat märäksi.

Terve ja sairastunut uskonnollisuus

Olemme seurakunnassa järjestäneet nyt syksyllä kerran kuukaudessa torstai-iltoja nimellä Avoimet ovet. Viime keväänä kokoonnuimme kaksi kertaa kuukaudessa. Nyt voimavarat eivät ole riittäneet tiiviimpään toimintaan. Olen ollut huono värväämään ihmisiä siihen mukaan. Idea on käsitellä illoissa aiheita, jotka voisivat kiinnostaa laajempaakin yleisöä. Eli ilta sisältää alustuksen ja keskustelua. Keväällä yksi ilta käsitteli mm. da Vinci -koodia. Nyt syksyllä on kokoonnuttu kaksi kertaa. Ensin oli aiheena uskon sanaton viestintä ja viimeksi 'terve ja sairas uskonnollisuus'. Molemmilla kerroilla ovat joutuneet tyytymään minun alustuksiini. Pienessä seurakunnassa ei ole mahdollista turvautua suuripalkkaisiin luennoitsijoihin.

Vaikka en ole mikään asiantuntijasuuruus, mielestäni keskustelua vähemminkin tiedoin on hyvä saada aikaan. Terveellistä luennoitsijallekin on suostua siihen, että ei tiedä kaikesta kaikkea. Monella papilla on nimittäin taipumus siihen, että heidän olisi tiedettävä aina oikeat vastaukset. Jos jostakin asiasta ei ole lopullinen totuus hallinnassa, mitään ei oikein uskalleta sanoa.

Sellainen asennoituminen on minusta kieroutunut. Minä taidan puolestani taidan kuulua siihen toiseen puoliskoon pappeja, jotka puhuvat asioista, joista eivät mitään tiedä, vaikka muut tietäisivät paremmin. Mutta puolustan toimintaani sillä, että jonkun on avattava suunsa. Viisaat pääsevät kyllä keskustelussa pätemään jos haluavat.

Terveeseen uskonnollisuuteen kuuluu myös epävarmuuden sietäminen.

eroparin vihkisormukset

Tuossa alla eroateriasta runoillessani esitin ajatuksen, että eroavat voisivat lahjoittaa kihla- ja vihkisormuksensa hyväntekeväisyysjärjestölle. Esimerkiksi MLL voisi aloittaa toiminnan, jossa he ottavat näitä sormuksia vastaan ja myisivät ne kultasepille sopivaan hintaan. Idea on vapaasti kehitettävissä.

betaan

Vaihdoin bloggerin betaversioon. Katsotaan mitä tästä tulee.

Eräs ominaisuus betaversiossa on sangen kaivattu. Kirjoituksia voi jaotella eri luokkiin. Yhdellä klikkauksella saa kaikki saman luokan jutut esiin. Se on kätevää. Olen osan kirjoittamastani materiaalista luokitellut, mutta se on vähän työlästä tehdä takautuvasti. Helpompaa se on tehdä tuleviin kirjoituksiin. Jees jees.

Ihana ääni

Ihana ääni

”Aito elämä
syntyy kärsimyksestä
ja vastoinkäymisistä.
Onni ei ole
oikeaa elämää.”

Karvaita omenia ovat
katkeran ihmisen
myrkylliset puheet.

Joka on löytänyt
elämässä paikkansa,
hänellä
ahdistustenkin keskellä
on rauha ja
sydämessä sävel,
jota ei väsy kuulemaan.


toinen viritys runotorstaille aiheeseen Ylpeys

Ylpeys elpyy

Ylpeys elpyy


Ylpeys elpyy
Sanoi
Häpeässä uitettu
Poika

Vielä otan takaisin
Sen mikä
Minulta ryöstettiin
Itsekunnioituksen

Astun
Ensimmäiselle korokkeelle
Vastustajani
Päät murskaksi

Minä olen
Se joka olen!


Runotorstain aiheena ylpeys

Kingdom of Heaven - Taivasten valtakunta

Rauman piispantarkastuksen pöytäkirja on vielä vaiheessa. Olen kertaalleen kahlannut päivien materiaalin läpi ja jonkinlainen raakavedos on olemassa, mutta paljon työstämistä se vielä vaatii. Ei vain tahdo löytyä kunnollista aikaa muun työn ohessa sen tekemiseen. Vapaapäivätkin tuppaavat valumaan muiden töiden valmistelemiseen.

Minulla alkoi tänään työnohjaus. Kerran viikossa käyn työnohjaajalla keskustelemassa työhöni liittyvistä asiosta. toivon voivani hyödyntää tämän suhteen tehokkaasti. Se olisi periaatteessa mahdollista tehdä ns. työajalla, mutta käytännössä se on helpopaa toteuttaa vapaapäivinä. Kirkko on sillä tavoin kiitollinen työnantaja, että se suhtautuu myönteisesti kouluttamiseen ja työnohjaukseen.

Mutta olen ehtinyt kyllä viime kuulumisten kirjoittamisen jälkeen katsoa elokuvankin: Kingdom of heaven. Se oli hieno historiallinen kuvaus ristiretkiajasta. Tulen muutamaan elokuvan yksityiskohtaan luultavasti vielä palaamaan. Aihe on ajankohtainen käsitellessään kristittyjen ja muhamettilaisten suhteita. Elokuva puolustaa humaania linjaa: rauhallinen yhteiselo on mahdollista eri uskonsuuntien välillä, mikäli kummatkin toimisivat aidommin omien uskontojensa syvien arvojen mukaisesti.

Orlando Boom näytteli seppää, joka lähti Jerusalemiin katumaan syntejään. Hänet kuvattiin vilpittömäksi ritariksi. Jerusalemissa enenevissä määrin esiintyi verenhimoisia sotahulluja, jotka janosivat päästä taistelemaan vääräuskoisia vastaan - ja pääsivätkin. Muhamettilaisia tosin oli melkoinen ylivoima, mutta heidän hallitsijansa taas kuvattiin viisaana ja rauhaa rakastavana. Hänelle Jerusalemin pyhyydellä oli aitoa uskonnollista arvoa. Kristityille Jerusalemista oli tullut oman mahtavuuden näyttämö ei hengellinen keskus.

Balian (O.Bloom) ratkaisi pyhyyttä koskevan asian ehkä turhankin yksinkertaisesti. Puolustaessaan Jerusalemia, hän ei puolustanut sen kiviä tai muureja, vaan ihmisiä, jotka asuvat sen suojissa. Pyhyys ei ole rakennuksissa, vaan ihmisen sydämessä ja hänen teoissaan.

Mutta jätän toiseen kertaan sen mielenkiintoisen yksityiskohdan - ritariksi lyömisen.

Eroateria

Eroateria

Papin läsnä ollessa
nainen katkaiskoon kauhan
yhteisellä aterialla ja
sanokoon miehelleen:
Tämä on viimeinen ateriamme.
Mies särkee lautasen ja sanoo:
Niin olkoon.

Kihla- ja vihkisormukset asetetaan pöydälle.
Pappi sanoo:
N.N ja N.N. rakkauden malja on särkynyt ja
sisältö on vuotanut maahan.
Te ette kuulu enää toisillenne.
Astukaa omille teillenne.
Jumala johtakoon askeleenne rauhaan.

Molemmat maistavat
särkyneellä kauhalla keittoa.
Ottavat pöydältä sen sormuksen,
jota toinen on kantanut.
Mikäli huoneessa kaksi ovea,
poistuvat eri ovista

ristinmerkki otsaasi

ristinmerkki otsaasi

Siirsin kotisivultani kasteblogiin materiaalin. Ristinmerkki otsaasi on kastetoimitukseen keskittyvä blogi. Siellä ei ole kasteteologiaan liittyvää kädenvääntöä tai väittelyä. Sellaiselle väittelylle riittää netissä yllin kyllin foorumeita. Ristinmerkki otsaasi palvelee toisia pappeja ja miksei myös omaa lastaan kasteelle tuovia vanhempia.

K apina

K apina

Kaksi apinaa
kapina ja napina
huusivat: pian alkaa
tupenrapina.
Kuului tuulen
hiljaista havinaa
sateen ropinaa
ja kenkien kopinaa
ukkosen jysäys
kapinan pysäys
poissa myös napina
alkoi vapina


tällainen pieni aivoton vallankumous runotorstain kapinateemaan

Pieni leija

Pieni leija

Monesti olen seisonut
muistojen haudalla.
Arkun laskeuduttua
lipuvat muistot kauemmas
kuin leija
kunnes naru irtoaa
kenenkään huomaamatta

Raskaampaa
on haudata tulevaisuus,
pienet jalat,
jotka eivät koskaan kävelleet;
leija, jota tuuli ei koskettanut,
Ääni, joka ei huoneessa
heleästi kaikunut,
sylillinen lohdutusta
ja suukkoja pienelle poskelle

Raskainta on haudata tulevaisuus
sillä mitä ihmiselle silloin jää

Lepoa väsyneelle

Tänään oli jumalanpalvelus ja minun saarnavuoroni. Papin työn arkea ja juhlaa. Pääsin saarnan valmisteluun käsiksi vasta illalla hautajaisten jälkeen. Teksti ei ottanut ensin auetakseen. Vasta yhdentoista aikoihin alkoi kirkastua, mihin suuntaan saarna kulkee. Puoli kolmelta aamuyöstä nukkumaan ja kuudelta ylös.

Meillä on vakiintunut sellainen käytäntö, että vaimo yleensä menee lapsemme kanssa anoppilaan viikonlopuksi, kun minulla on saarnavuoro. Tällainen ratkaisu ei ole kovin kestävä ja tulevaisuus tuo siihen muutoksia. Mutta muuhun ei tällä hetkellä pysty. En osaa valmistaa saarnoja virastoaikana viikolla. Yleensä kykenen keskittymään vain välittömästi seuraavaan tehtävään.

Saarnattavassa evankeliumissa ongelman ja jännitteen muodostaa Jeesuksen erikoinen tapa tarjota sielulle lepoa. Hän sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne..." Lepo tulee siis ryhtymällä ikeenalaiseksi työjuhdaksi.

Saarnatuoliblogissa näkyy miten tästä ongelmasta on selvitty, vai onko siitä selvitty lainkaan. Saattaa olla, että olen tehnyt laitonta tulkintaa tekstin äärellä. Mutta vaikka minä en saanut riittävästi unta, niin sain kuitenkin levon.

Kirjoitan nimesi kymmenentuhatta kertaa

Kirjoitan nimesi 10 000 kertaa

Olen repinyt kuvasi kansiosta
Polttanut kirjeesi
Pyyhkinyt nimesi pois
kännykästäni ja kalenteristani.
Olen hävittänyt hammasharjasi
Ja kaikki kylppärin tavarat.
Kissan annoin kulkurille.
Kukkasen vein metsään.
Muistoesineet olen särkenyt.
Kaikki, mikä viittaa sinuun:
tuhottu, silputtu, haudattu.
Olet tyhjä sivu
Et edes muisto
Mitä minun vielä pitää tehdä
unohtaakseni?

Poissaolosi on huutavaa läsnäoloa.
Jospa kirjoittaisin nimesi niin monta kertaa,
että en enää tiedä, mitä se tarkoittaa.

Tehtävänanto runotorstai: Tero Vaaran biisi Valokuvia

Terveisiä Raumalta

Olen viettänyt mielenkiintoisen viikon Raumalla. Kaupunki on kaunis ja kaupunkilaiset tuntuivat mukavilta. Syntyperäisenä porilaisena sanon seuraavan aika hiljaa. Vaikuttaa siltä, että raumalaiset ovat kotiseuturakkaampia - raumalaiset ovat aidosti ylpeämpiä ja onnellisempia kaupungistaan kuin porilaiset. Tiedän, että porilaisia ottaa tällainen arvio nuppiin. Minulla on vain niin vaikeaa mieltää iloisuutta, avoimuutta, huomaavaisuutta porilaisuuteen. En ole juuri porilaisten kuullut kehuvan kaupunkiaan tai kertovan siitä hyviä asioita. Tympeys ja junttimaisuus tulee minulle helpommin mieleen. Toivottavasti olen väärässä. Ulkonaisesti Pori on muuttunut onneksi kauniimmaksi viime vuosina.

Mutta mitä viime viikkoon tulee, sain toimia notaarina piispantarkastuksessa. Kokouksia ja neuvotteluja oli aamusta iltaan. Piispa, asessori ja lääninrovasti hoitivat ne omalla asiantuntemuksellaan. Minun tehtäväni oli saada oleellinen siitä paperille. Materiaali on siis kasassa ja nyt pitäisi ryhtyä raakaan pöytäkirjan kirjoittamishommaan. Se ei tuottane ylivoimaisia vaikeuksia, kunhan vain aikaa siihen liikenisi. Tuon viikon jälkeen nimittäin olisi revettävä niin moneksi että hirvittää.

Piispantarkastuksen aikana sain myös puhelinsoiton. Serkkuni on kuollut. Hän on minua ehkä kuusi vuotta vanhempi. Lähipiirissäni on aika paljon nuorena nukkuneita. Pikkuserkkuni 18-vuotiaana (s. 1965), isäni 50-vuotiaana (s. -44), serkkuni 40-vuoitiaana (s.1962), äitini serkku 36-vuotiaana (s. 1967) ja serkkuni n. 45 vuotiaana. Nimiä en laita näkyviin. Surullinen tuo lista kuitenkin on ja pistää miettimään ja rukoilemaan rakkaittensa puolesta.

runotorstai - itsensä kieltäjä

itsensä kieltäjä

Jumalien ulottumattomissa
moni itsensä kieltäjä
fariseus publikaanin vaatteissa
tyrkyttämässä ’leskenropoa’
ja hinnoiteltua hymyä

Jumalien ulottumattomissa
moni elämän kieltäjä
vastatuuleen sylkijä
joka atomien rumputulta
pakenee henkisyyden vankilaan

Jumalien ulottumattomissa
valheen nielevä
itsessään kierivä piehtari,
peilitalonsa nahkasohvalla
omaan syleilyynsä tukehtunut

armoako te kaipaatte
vai huumetta, joka
todellisuuden rummunlyönnit
vaimentaa


Tällainen tekele runotorstain haasteeseen.

runotorstai - pimeä linna

Ulkona kasvit
kääntyvät valoon
ne tietävät suunnan
elämään jaloon

Mutta minä olen linna
ja suruksi muutun.
Vihaan, räyhään,
kostan ja suutun.

Tuntoni nukkuu,
poltan nortin.
Tiheät pensaat
peittävät portin

Nukkuva sielu
ei kaipaa valoa.
Prinssi ei suutu
on sydämessä paloa

Mursi jo portin
ja hämärän taian.
Kukkien kielen
vielä minäkin taidan.


Runotorstain aiheena on valo

aakkostehtävä - alkuääniä

A auts!
B boom! bul bul bul...
C kamoon
D ding dong
E ei!
F flapati flapati, sanoi puhjennut rengas
G gulp,
H ho hoo, haloo, huh huh!
I iik
J joo, jaa juu
K köh köh! kuuluuko
L lal lall laa! lujempaa
M mmm… maiskutus ja makunautinto
N no niin
O oih, ooh
P pöö! puh. pam!
Q quq quu!
R rrrnn rrnn – traktorin ääntä
S shh!
T tööt!
U ups! uuaa uuaa
V vroom! vauhtia
W wuh – sanoi palava bensas
X ex tiä kato, sano yx porilaine
Y ysk! Ysk! Yhyy!
Z tsädäm!
Å åååå – ruotsalaiset ymmällään
Ä ärrin mörrin ärränpäitä
Ö öööö - poliitikon käytetyin sana

Tehtävään ryhdytty Rita Mentorin ja Kimmon innostamana

runotorstai - kuokka

Maasta olet
sinä tullut,
kuokan iskulla
kuollut.
Peltomiehen
kämmenellä
multa
veren peittää.


runotorstai

puujalan puupäivä

Tänään on puupäivä. Puupäivä merkitsee viittä vuotta. Tasan viisi vuotta sitten meidät vihittiin avioliittoon Laitilan kirkossa... ilmankos olenkin puujalka.

Ei vaan Lutherin sanoin voin sanoa: Jumalan armosta tämä avioliitto lahjoitti minulle suuren onnen.

apostoli Tuomas

Laitoin tällaisen kuvan omaan profiiliin. Apostoli Tuomas on siis heppu, josta oma nimeni juontuu. Kuvan kaverilla on parempi rusketus kuin minulla eikä sillä ole silmälaseja. Muuten olemme saman näköisiä.

God in a Shrinking Universe

God in a Shrinking Universe

Hieman tasokkaamma teologiaa täältä!

Jumala vai jumalakuva

Luin Sammeli Juntusen pienen kirjasen Horjuuko kirkon kivijalka. Vaikka Juntusen kirja on puheenvuoro, jolla hän pyrkii nostamaan päivänvaloon kirkossa piileksivää 'vierasta teologiaa', teos on hyödyllinen ennen kaikkea siksi, että hän kansantajuisesti pystyy selittämään kirkon opetusta ja vertaamaan sitä ajassamme vallitsevaan ajatteluun.

Kirkon perinteistä opetusta syytetään kuivasta opillisuudesta ja kankeasta dogmaattisuudesta. Sammeli osoittaa muutamin vedoin miksi kirkon opillinen rajankäynti on ollut tärkeää - ja miksi se on tärkeää edelleen. Hän puhuu mm. kolminaisuusopista ja opista, jotka koskevat Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä.

Erityisesti kirja on kirkollinen vastaus sen tyyppiseen ajatteluun, jota kuulee sanottavan muodossa: kukin tulee omalla uskollaan autuaaksi. Tai kukin tulee omalla jumalakuvallaan autuaaksi. Nykyään on muodikasta ajatella, että kullakin on oma jumalakuvansa, käsityksensä jumalasta tai jumalauudesta. Oleellista näyttää olevan se, onko tuo kuva ihmisen elämää kannustava tai rampauttava - ei se, onko sillä tekemistä totuuden kanssa. Suhteellisten totuuksien aikana suositaan ajatusta, että jokin on totta henkilölle itselleen. Mutta onko jokin totta minun omasta psyykeestäni riippumatta. Jos kirkon opetus jää vain puheeksi jumalakuvista eikä Jumalasta itsestään, evankeliumilta on pohja poissa.

Viime sunnuntaina katsoin tietokoneeltani Raamatun suurta draamaa DeMillesin ohjaaman Kymmenen käskyä. Elokuva on spektaakkeli. Matti Paloheimo ei anna sille korkeaa arvosanaa kirjassaan Uskonto elokuvassa. Se hänen mukaansa on aiheeltaan mitä uskonnollisin, mutta pinnan alla ei sitä enää olekaan. Sen perusasenne on halu mielllyttää ja viihdyttää - siis tehdä yhtiölleen rahaa. Moosesta näyttelikin aikansa 'raaka-arttu', iso lihaksikas mies, Charlton Heston.

Tavallisen katsojan näkökulma ei ole noin kriittinen. On totta, että rakkaustarina ujutettiin kertomukseen mukaan ja elokuva on viihteellinen. Mielestäni elokuva tämän kuorrutuksen ohella kuitenkin tavoittaa jotakin siitä jännitteestä, mikä Raamatun omilla sivuilla on. Yhden ihmisen elämän kohtalo: Egyptin aarteet olivat Mooseksen käsissä, mutta tietoisuus omasta alkuperästä orjakansaan kuuluvana sai hänet valitsemaan mutakuopan rikkauksien sijaan. Mutta myös kansojen kohtalo Jumalan väkevän käden alla kuvataan. Exodus meren halki kuivin jaloin on aina kiehtonut mieliä. Juuri vapautuneen kansan vaihtoehdot olivat ensialkuun masentavat: kuolla egyptiläisten miekkaan tai kuolla mereen hukkumalla. Jumala voi avata mahdottomassa tilanteessa oven, joka ei ole ihmisten vallassa. Mooses on vanhan testamentin messiashahmo - hän on kansan odottama vapauttaja.

Mitä Sammelin mainitsemiin 'jumalakuviin' tulee, ensimmäisen käskyn jatko kuuluu: "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa..." Jumalakuvat tulee särkeä. DeMillesin elokuvassakin kultainen sonni räjähti kappaleiksi aitoon Hollywood-tyyliin.

Kielletyt sivut: Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Kielletyt sivut: Orjuutta arabimaassa 2000-luvulla

Järkyttävä kuvaus orjuudesta tämän päivän Sudanissa.

Sodomaakin pahempi

Tänään toimitin sanajumalanpalveluksen. Jostakin syystä saarnavuorollani tekstit ovat viimeaikoina olleet aika synkkiä ja vakavia. Tai sitten olen ollut sokea tekstien iloisemmalle puolelle. Toisaalta Nylundin kirjoituksesta rohkaistuneena voin hyväksyä sen, että aina ei tarvitse olla hauskaa ja iloista - joskus elämän tosiasioiden äärellä hymy voi hyytyä. Tänään Jeesuksen sanat ovat varsin vakavia. Jeesus moittii niitä kaupunkeja, joissa hän on vaikuttanut. Olin jälleen juuttuneena lähtöasemiin. Mitä ihmettä tästä voi sanoa? Minkälainen jännitekenttä Jeesukseen sanoista muodostuu. Tiedostin koko ajan, että saarnatekstin tutkimista ja hahmottamista olisi pitänyt tehdä kurinalaisemmin. Minun tapani on kuitenkin ollut enemmänkin 'aistia tekstin ilmaa' ja tulla jonkin näkökulman valtaamaksi. Tuota 'humahtamista ja hullaantumista' tekstin äärellä ei tapahtunut. Saarna oli vain kirjoitettava. Tietysti jotakin ideaa ja näkökulmaa yrittää siihen saada. Parhaan näkökulman sain Heikki Palvan Raamatun tietosanakirjasta. Muutama lause on suora kopio hänen Sodomaa käsittelevästä tekstistä.

Löytyy saarnatuoli.blogista

ainakin kymmenen sanaa

Minut haastettiin muodostamaan kymmenen sanaa nimen tai nimimerkin ensimmäisestä kirjaimesta. T-kirjain oli helpompi. Koitan sanoa sen pelkästään t-alkuisilla sanoilla.

Taivallan tuhansien toisten tallaamalla Tiellä, taivastiellä. Tulen Totuuden taukotupaan: Tuulen tuivertaessa, tulen tuikkiessa tarina tuottaa tietoisuuden taaksejääneestä, tästä ja tulevasta. Tiellä on tarkoitus. Tuskankin tullessa Toivo tavoittaa turvallisuutta. Teen työtä tuottaakseni: toivoa, tarkoitusta tasapuolisuutta.

Taivaanisästä tapaan tunnustaa: Toinen on Toinen, tuntematon, tavoittamaton, tietämätön. Toisaalta tulee tunnetuksi Testamenteissa, tuossa taivaallisessa tuoksussa.

onnellisuus on koiranhäntä

Tartu hetkeen älä onneen
sillä onnellisuus on koiranhäntä.
Et saa sitä juoksemalla kiinni



kesytön ja vapaa

Onni, viekas kettu
kävi luonani salaa
kesyttömänä kulkee vapaana,
kutsumatta jälleen palaa

onnellisuuspillereitä

Myydään onnellisuuspillereitä

Tavallisen tasaiseen onneen 1€

Onnellisuuspillereitä hilpeyteen asti 2€

Onnellisuuspillereitä tuplahilpeyteen 3,5€

Onnellisuuspillereitä ilosta huutamiseen ja vapinaan 10€

Uskomattomaan onneen 20€

Onnesta kankeaksi 30€

Megaonnea 50€

Kun haluat revetä ja haljeta onnesta 100€

Tuplaonnihalkeaminen 175€

Erikoistuplaonnestahalkeaminen 230€

Vielä vahvempi lataus 400€

Niin onnelliseksi, että tekee kipeää 600€

Tätä et kestä 800€

Täysi täjäys 1200€

Suoli tyhjäksi ja aivot pihalle 2000€

No niin. Mitä laitetaan?


tää on interaktiivinen runo. Ehdota runolle muutos tai päätös.

Onnea maksumääräyksellä

onni kahlehdittu purkkiin
puristettu pilleriksi.
Maksumääräyksellä
sosiaalitoimiston tädiltä.
Sisältyy etuihin, joita
yhteiskunnalta vaaditaan

Runotorstai - On lottovoitto syntyä suomeen

On lottovoitto syntyä suomeen

Minä tulen tuhansien järvien maasta
jossa jokaiseen järveen on
yksi lottovoittaja hukkunut

Minä tulen vihreän kullan maasta
jossa kenenkään veri ei ole sinistä
vaan punaista kuten kirveen hamara näyttää

Minä tulen tasa-arvon ja vapauden maasta
se on kansakunnan luja asfalttiperustus
johon lottovoittajilla on aitoa perstuntumaa

Minä tulen tuhansien löylyjen maasta
meillä saunan takana on muukalaisille tilaa

minä tulen haikeiden tangojen maasta
minulla on kolme sähköpostiosoitetta ja kaksi kännykkää,
mutta kukaan lottovoittaja ei halua jakaa onneaan

On lottovoitto syntyä suomalaiseksi
siitä onnesta ihan mielellään halkeaa

Liitutaulu

Kävin koulun ala-asteella pitämässä päivänavauksen. Auditorio oli täynnä koulunsa aloittaneita ihmisenalkuja.

Eilen illalla pääni oli aika jumissa enkä tiennyt, mitä heille kertoisin. Lopulta mieleeni palautui eräs tarina, jonka olen kuullut kauan sitten erään papin saarnan yhteydessä. Tarinassa esiintyy koululaisillekin tuttu asia: liitu, liitutaulu ja pesusieni.

Erityisen iloinen olen siitä, että koulusta löytyi omasta takaa pieni rihvelitaulu, jota sai käyttää havaintomateriaalina. Päivänavaus sai hyvää palautetta, joten suosittelen käyttöä muillekin.

päivänavaus löytyy blogista pieniä puheita

Sen edellä on eilen illalla pitämä kesäillan hartaus, jossa käsittelin blogissakin esiintynyttä aihetta nauroiko Jeesus.

Yläasteen aloituskirkko

Yläasteen väki kokoontui kirkkoon aloittamaan lukuvuottaan. Mitä sanoisin heille? Lähtökohtani on uskonnontuntien mielekkyys ja samalla aina ajankohtainen kysymys: kun maailmalla soditaan uskonnon tähden, niin onko näille pommi repussaan kulkeville annettu liikaa vai liian vähän uskonnon opetusta? Alla oleva linkki vie toiseen blogiini: saarnatuoliin. Puhe on siellä luettavissa.

Fundamentalisteja

kirjakysely

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi ja muita kirjoja
Joku ehkä teistä muistaa vanhan sinikantisen humanitas-sarjan ja siinä kirjat: Paul Tournier, Roolimme ja me. Ernest Dimnet, Ajattelemisen taito. Nämä ovat olleet jonkinlainen alku hengellisellä tielläni. Joten niillä lienee elämääni muuttanut vaikutus. Kristinuskoon sisälle minua nuorena ohjasi ehkä parhaiten C. O. Rosenius kirjoituksillaan. Pidin silloin suuresti myös piispa Eino Sormusen Lutherin ajatteluun johdattavasta kirjasta Kerjäläisiä me olemme.
Näiden lisäksi järjen pintakerrosta syvemmälle ovat päässeet mm. kirjat: Juhani Rekola esseet! esim. Jokainen enkeli on pelottava, Kuitenkin Jumala on... Martti Lindqvistin teokset, Tuomo Mannermaa, Kaksi rakkautta, Tapio Saraneva Isä meidän. Juhani Pallasmaa, Maailmassaolon taide (Pallasmaa kirjoittaa arkkitehdin näkökulmasta esimerkiksi siitä, miten meitä ympäröivät tilat vaikuttavat kokemuksen) Andrei Tarkovski, Vangittu aika; Basho, Harhojen maja; Alan Wats, Zen; Jan Kaplinski Olemisen avara hiljaisuus ja Rajalla jota ei ole; Robert Bly, Rautahannu, matka miehuutee; Antti Alhonsaari, Sisätöissä; Henri Nouwen ja Wilfrid Stinissen; Viimeaikaisista kirjoista Johannes Ojansuun teos Pyhyys ja Daniel Nylundin kirja Nauru on vakava asia, avasivat silmiäni ja olen kiitollinen heille siitä.
2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
edellisiä olen lukenut kynä kädessä. Niitä tulee luettua yleensä edestakaisin.
3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Raamattu. Tämän lisäksi, jos mahdollista, ottaisin mukaan virsikirjan ja jonkin tuhottoman paksun ja suuriarkkisen kirjan, jonka valkeat sivut voisi itse täyttää
4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Markus Kajon ensimmäistä kirjaa nauroin kirjakaupassa yksinäni ääneen. Listaan on lisättävä kaukoidän ajatusmaailmaan luotaavat teokset, mitkä ovat vähentäneet ryppyotsaisuuttani
5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin: en muista.
6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Owe Wikström, Johdatus induktiiviseen teologiaan.
7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
 Opiskeluaikana oli pakko lukea jotakin. Tuskastuttavan pitkäveteinen oli Richard Swinburnen tapa kirjoittaa uskonnonfilosfiaa: vatvoi vaikeita käsitteitä sivukaupalla pääsemättä asiassa yhtään eteenpäin.
8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Owe Wikström Pyhän salaisuus. Kesken on yhtä ja toista muutakin.
9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea: Jono on pitkä, mutta seuraavana on Gerard W. Hughes Pyhän Yllättämä ellei joku kirja kiilaa edelle. Nylundin kirja Nauru on vakava asia kiilasi edellisten kirjojen ohi. Lainasin juuri kirjastosta Ilkka Pyysiäisen Synti-kirjan.
10. Yksi kirja, jota käytät muuhun kuin lukemiseen tai katselemiseeen: Kun lapsemme oli pieni, korotimme patjaa kirjalla toisesta päästä. En vain muista mikä kirja pääsi tärkeään tehtävään.

Runotorstai - taudinkantaja

taudinkantaja

Inho valuu sieraimista sisään
ja alan täyttyä kuin pullo -
vatsa, keuhkot, kurkku

pidätän hengitystä
ei kai tuon ihmismöykyn
kuoleminen tartu minuun.

Haavat erittävät visvaa
Ja pää harhaisia ajatuksia

kun vain äkkiä vaihdan lakanan,
niin pääsen tästä kirotusta huoneesta

Palvelija väistyy

Väliaikatietona ilmoitan, että toinen autoistamme on menossa vaihtoon. Ekologisina ihmisinä me tarvitsemme siis molemmat auton. Hyvin on auto minua palvellut. Hankin sen Merikarvialla ollessani vuonna 1997. Kilometrejä sillä on toki vielä jäljellä, mutta toisella omistajalla. Autolla on käyttöarvoa ja tunnearvoa. Rahallista arvoa sille ei enää annettu - lanttiakaan. Sellainen maailma on.

Nauroiko Jeesus?

Olen lukenut Daniel Nylundin kirjaa Nauru on vakava asia. Tosin Nylund ei julkaise niitä kirjoina. Ne on netissä ja ns. ystäväkirjeinä. Suosittelen tutustumista hänen elämäänsä ja ideaansa: Ystävyyden majatalo.

Oli mielenkiintoista huomata, että otsikon kysymykseen meillä on Suomessa kaksi vastakkaista vastausta. Kirkon palkittu pyhien asioiden popularsoija Jaakko Heinimäki laittaa kirjassaan Pyhä nauru. Kirjoituksia uskonnosta ja huumorista Jeesuksen nauramaan vatsa hytkyen. Heinimäki kirjoittaa yleensä hyvin ja hauskalla tavalla. Mutta Daniel kykenee purkamaan koko nauramisen kulttuuria syvällisemmin kuin Heinimäki. Heinimäki omalle roolilleen uskollisella tavalla haluaa kirjoittaa naurusta niin, että lukijakin saa nauraa ja hymyillä. Nylund ei yritä naurattaa, vaikka hän joitakin vitsejä kirjassaan kertookin. Aina ja kaikelle ei tarvitse nauraa. Ihmisen nauruun varsinkin liittyy piirteitä, jotka eivät naurata. Nylund paljastaa, ettei naurun takana aina ole viattomia vaikutteita. Tätä verhoa Heinimäellä ei ole tarvetta raottaa, kun itse on ottanut koomikon roolin.

Nylundin Jeesus ei naura. Vaikka kaikki muut maailmassa nauraisivatkin, Jeesus ei naura - ainakaan sitä naurua, joka on meille ihmisille tavallista: naramme jollekin, jonkun kustannuksella. Tavallisesti meidän naurussa joku jää uhriksi. Ei Jeesus tosikko ollut. Mutta mihin rooliin me tarvitsemme nauravan Jeesuksen? Tarviiko minun nauramiseni puolustuksekseen sen, että Jeesuskin nauroi. Jeesuksen nauramattomuus ei tarvitse olla toimintaohje minulle.

Yritämmekö perustella nauramisella hänen inhimillisyyttään? Nylundin kirjoitus on kokonaan lukemisen arvoinen. Lainaan yhden kohdan: "Ehkä Jeesus ei todistanut inhimillisyyttään nauramalla, vaan antautumalla naurunalaiseksi. Se paljasti hänen ihmisyydestään ja meidän ihmisyydestämme paljon enemmän."

Evankeliumeissa ei ole mainintaa Jeesuksen nauramisesta, mutta siitä on todisteita, että hänelle naurettiin. Evankeliumit tosin kirjaavat pienen osan Jeesuksen elämästä.

Mutta koko sitä naurun historian taustaa vasten, missä naurusta (laughter) tulee kohteensa silpomista (slaughter), Nylundin vastaus kysymykseen, nauroiko Jeesus, on uskottavampi.

"Jeesus tuli kolmen vuoden julkisen toimintansa aikana liian tietoiseksi tavallista arkea hallitsevasta väkivallan dynamiikasta nähdäkseen siinä mitään koomista ulottuvuutta... Hän eli liian lähellä uhriutta vaativan naurun ydintä voidakseen tai halutakseen ottaa siitä mitään komiikan tarjoamaa etäisyyttä."

Flickr

This is a test post from , a fancy photo sharing thing.

saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja harha

saarnatuoli: 9. sunnuntai helluntaista - totuus ja harha

Maailman tunnetuin puhe - vuorisaarna - päättyy talon sortumiseen. Jeesus sijoittaa kuulijansa vertausta käyttäen kahteen ryhmään. He ovat joko järkeviä tai tyhmiä rakentajia. Järkevä rakentaa kalliolle ja tyhmä hiekalle.

Minulla oli jo hyvissä ajoin käsitys siitä mihin suuntaan tätä saarnaa kuljetan ja myös hyvin aikaa valmistamiseen. Kuitenkin tuntuu, että jäin tämän saarnan kanssa jumiin. En kyennytkään liikkumaan siinä niin kuin olisin halunnut. Nyt tämä jäi tönköksi ja karkeaksi - siis muodottomaksi, jotenkin ahtaaksi. Sisältökin jäi siksi fraasien toistamiseksi. Olen syönyt liikaa: pää ja sydän on rasvaa täynnä. Ei siellä mikään liiku. Olen pahoillani.

Olen lukenut viimeaikana pari retoriikkaa käsittelevää kirjaa. Jos Jeesuksen puhe on maailman tunnetuin puhe, onko se arvioitavissa retoriikan sääntöjen mukaan? En ole asiantuntija. Teen vain joitakin huomioita.

- Puheensa aluksi Jeesus huomioi hyvin kuulijakuntansa: Köyhiä ja nälkäisiä rääsyläisiä, kaikkensa menettäneitä - hän julistaa heitä autuaiksi. Hätkähdyttävä aloitus, jolla voittaa kuulijoiden mielenkiinto ja sympatiat puolelleen.
- Jeesuksen asia käsittelee erityisesti Jumalan lain tulkintaa. Siinä tämä lempeyden esikuva ehkä odotuksista poiketen kiristää ruuvia niin että poksahtaa. Merkittävää on, että Jeesus perustelee argumenttinsa yksin omaan valtaansa vedoten. Siinä hän poikkeaa kaikista muista puhujista. "Olette kuulleet sanotuksi ... mutta minä sanon teille"
- Jeesus ei huumorilla kosiskele kansaa puolelleen. Papit laukovat vitsejä, Jeesuksen ei tarvinnut. Hänen sanoissaan oli vetovoimaa ilmankin.
- Puheen loppu jättää kuulijat vahvan tunteen valtaan. Ihmisen ikuinen kohtalo on riippuvainen suhteesta Jeesukseen. Joko talo kestää viimeisen tuomion tsunamin tai se luhistuu maahan asti - ja ihminen sen mukana.

Olen samanaikaisesti lukenut erittäin mielenkiintoista Daniel Nylundin teosta: Nauru on vakava asia. Taidan tehdä siitä seuraavan kirjoituksen. Nylundin oivaltavia ja oppineita kirjoituksia löytyy netistä Ystävyyden majatalo

Kuvamerkintöjä

Kuvamerkintöjä

Kimmo sanoi käyttäneensä Blog This! painiketta. Mikä ihmeen "Blog This!" Mutta löysinpä minäkin sen tuolta ylhäältä. Näppärä apu. Kiitos Kimmolle. Ehkä käytte hänen sivullaan.

runotorstai - matka

Matka tuntemattomaan

Työmatka ei ole matka.
       Lähde maastasi
Kotimatka ei ole matka.
       asuinsijoiltasi ja isäsi kodista
Matka tuntemattomaan,
       siihen maahan,
jossa kartta ei tuo turvaa,
       jonka minä sinulle osoitan.
se on Matka,
       Minä teen sinusta suuren kansan.
mikä kysyy luottamusta,
       Abraham lähti.
että matkalla on tarkoitus.
       Lähdetkö sinä
           matkalle yli pyhän rajan,
              koskemattomille seuduille
                 sinne missä sandaalit riisutaan
              minne ihminen
          ei kutsumatta
       voi mennä

Tatuoitu iho - vanha sielu

Tänään palautui mieleen, että rokkikansa kokoontuu Harjavaltaan. Kaupassa oli paljon pitkätukkaista, palmikkopartaista, lävistyksin ja tatuoinnein varustettua raskaan musiikin ystäviä. Muistin itsekin nuorena haikailleeni tatuoinnin perään. Tatuointi olisi ollut jonkinlainen salainen ja syvempi määritelmä itsestäni - horoskooppia ja itämaista symboliikkaa - siis tosi syvällistä. Jokaisen tatuoinneilla on oma tarinansa, mutta mieleeni tuli myös sellainen ajatus, että nykyään tatuoinnit eivät tarvitse tarinoita taakseen. Jotkut hankkivat niitä siksi, että näyttäisi siltä kuin elämää olisi eletty paljon, syvästi, aidosti ja haavoille asti; että ei olisi tyydytty tavalliseen. Jokaisella olkoon oikeus onneensa. Haluan kuitenkin puolustaa ns. tavallisen elämän totuutta ja siinä piilevää syvyyttä.

Muistan kerran eräässä keskustelussa taiteilijan muistelleen nuoruuttaan merillä. Hän oli ensimmäistä kertaa Amsterdamissa punaisten lyhtyjen kadulla. Naiset kadun varrella näyttivät sormillaan hintaa ohikulkijoille. Kun vanhalle merikarhulle näytettiin neljää sormea, nuorelle kollille näytettiin vain kolmea. Nuori mies sanoi lähes valaistuneensa. Elämän tosiasoiden syvä reuna tuli siinä vastaan. Kun myöhemmin ajattelin tätä tarinaa, niin tajusin sen valheellisuuden. Eikö syvempi totuus ole siinä, että merimiesten puolisot elävät kolmen lapsen kanssa arkea? Mitä syvempää totuutta punaisten lyhtyjen kadulla on? Miehethän pakenivat todellisuutta sen sijaan, että olsisvat kulkeneet sitä kohti ja tunteneet vastuunsa.

Yllä oleva kuva ei ole se, mitä ajattelin tatuoinnikseni. Olen joskus piirtänyt itselleni ex libriksen. Mutta ideaa en ole toteuttanut koskaan painokuntoon, kun olen tällainen tavis. Nykyään tekisin siitä toisenlaisen.

Runotorstai - leikki

Leikitäänkö

Leikitäänkö
kuka pelkää
entten tentten
10 tikkua laudalla
viipula vaapula vot
mustaa miestä
pium paum
poliittisesti
korrektilla tavalla

Raskaat saappaat

Liirun laarun loru
äidin kaulakoru
sekä korkokengät

Hissun tissun kissu
päälle puki Lissu
pukuleikissään

Ajatuksissansa
hurmas puoli kansaa
sekä uljaan prinssin

Odotukset suuret,
täyttyy – niinkö luulet?
kysyn mielessäni

Liihus laahus laappaat
liian raskaat saappaat
onko jollakin?


Ratsastamassa

Kopoti kopoti
kopoti koo
Ratsu laukkaa
eikös joo
Eilen sait
sä ratsastaa
Tänään teet
sen uudestaan


Leiki mun kanssa

Isä leiki mun kanssa kamelia.
Ööö. Isä ei nyt ehdi.
Isä tuu kattomaan!
Hei. Isä miettiin tällaista
Tärkeää runoa.
Aikuisten juttuja.

Leikitäänkö

Leikitääkö
pyrokraattii vai pyromaanii?
Mitä ne o?
Luetaa puhelinluetteloo
tai poltetaa se.
Sitä jälkimmäist.
Skraap - ’Roih ja leuh’
leikitää nyt sitä edellist.
Joo.
Osaaksää lukee?
En.
Emmääkää.
Ei se mitää.

Pyhyyden teema jatkuu

Jäi mainitsematta, että kävimme viikonlopulla myös Laitilassa. Kävin lunastamassa lahjakortillani kirjat. Valitseminen oli yllättävän vaikeaa. Johannes Ojansuun kirja Pyhyys, johon tulen vielä palaamaan, hahmotteli ns. induktiivista teologiaa. Muistin, että eräs suomessakin tunnettu teologi ja uskontopsykologi on puhunut asiasta. Owe Wikström kirjassaan Salattu ihminen. Se kiinnosti minua jo silloin kun tutustuin siihen. Ojansuu selostaa tällaisen projektin taustalla olevaa filosofiaa paremmin kuin Wikström - tehden tosin itselleni liian suuria uhrauksia perinteisen teologian suhteen. Siksi haluan verrata hänen näkemystään teologin näkökulmaan. Minkälaisia ratkaisuja Wikström tekee. En tiedä selviääkö kirjasta Pyhän salaisuus yhtään paremmin.

Toinen kirja on jesuiittaisä Gerhard W. Hughes. Katolisen puolen sedät ovat kiinni itse asiassa. Harvoin jaarittelevat niitä näitä.

Johannes Ojansuun kirja on innoittanut minua. En ole sitä ihan saanut päätökseen, kun välipalaksi lukaisin Jean-Dominique Baubyn omasta elämästään kertovan pikkukirjasen.

Kun tuohon pieneen kirjaan tarttuu, sen haluaa lukea kerralla läpi. Kirja on Jean Dominique Bauby, Perhonen lasikuvussa. Siinä kuuluisan naistenlehden (Elle) päätoimittaja halvaantuu niin, että lihaksista vain vasen silmäluomi toimii. Järki pelaa, mutta ruumis ei. Sivumainintana sanottakoon, että Elle-lehteä lukee erikielisinä versioina kuukausittain n. 20 miljoonaa ihmistä.

Lehden päätoimittaja oli elänyt melkoista seurapiirielämää, mutta yllättäen kesken automatkan elämä pysähtyi, se koteloitiin. Koomasta herättyään Bauby kuvaa olemassaoloaan kuin sullottuna liian ahtaaseen sukelluspukuun. Hän on lukittu itseensä sisälle (locked-in syndrome). Ajatus toimii, kuulo toimii jotenkin, näkö toimii ja vasen silmäluomi. Erään puheterapeutin avustamana, hän oppi vaivalloisesti kommunikoimaan silmäänsä räpäyttelemällä. Hänelle lueteltiin aakkosten kirjaimia tietyssä tarkassa järjestyksessä. Niistä hän valitsi yhden ja sitten taas seuraavan, kunnes sai sanan, lauseen ja lopulta myös sai valmiiksi itse räpyttelemänsä kirjan.

Tuo pieni kirja oli huikea sukellus hänen maailmaansa. Huumorintajuaan hän ei menettänyt. Kirja keskittyy kaikkein olennaisimpaan. Se on tiivis ja samalla valloittava. Miten suhteet toisiin ihmisiin muuttuivat, varsinkin kahteen lapseen. Miten muuttui kehokuva ja koko identiteetti, kun joutui luopumaan yhdellä kertaa oikeastaan kaikesta. Ei vain terveydestään, vaan kommunikaatiosta toisten kanssa, sekä ruumiinhallinnastaan täydellisesti jopa ihmismäisen ulkomuodonkin. Sairaus oli vääntänyt häntä epämuodostuneeksi kauhistavaksi möykyksi. Mitä jää jäljelle? Muistot, mielikuvitus ja silmänliikkeet.

Kirjassa hän kuvasi itseään milloin kiven alle juuttuneeksi erakkoravuksi, veltoksi saranoilta irronneeksi väänteleväksi ruumiiksi, meduusaksi, variksenpelättimeksi tai hän on kuin siipirikko mykkä papukaija. Mutta vihannes hän ei suostunut olemaan.

Kirja on eräänlaisen taistelun monumentti. Se on viesti yksinäisyydestä ja ehkä selviytymiskeino siinä. Mutta luulen, että hän kirjoitti ennen kaikkea kahdelle lapselleen, jotka joutuivat näkemään isän elämän viimeiset vaiheet. Sen kauhistavan mykän kuoren alla, joka välillä epämääräisesti korahteli, sykki isän sydän. Hitaasti syntyneen kirjan avulla isä sai tuotua lapsilleen niiden ulkoisesti järkyttävien kohtaamisten tilalle hieman inhimillisyyttä.

Vain muutaman huijarin tähden

Eilen olimme Porissa kesäteatterissa katsomassa tv:stä tuttua komediaa Vain muutaman huijarin tähden. Siellä tapasimme seurakunnan uuden kirkkoherran Matias Pohdon ja mopoilevan hieman maistissa olevan kanttori Piiparisen, Kuusniemen itsevaltiaan Urmas Hakkaraisen, joka ajaa hämärin keinoin unelmansa Urmaanlinnan rakentamista sekä koko joukon muita hahmoja kuten Valma Ala-Viehko pappilan sisäkkö.

Kukin koittaa elää onneaan todeksi, kukin kaipaa vähän rakkautta, vähän hyväksyntää. Mutta pienessä kyläyhteisössä roolijaot kärjistyvät ja konfliktit. Luulen, että tällainen näytelmä on juuri sitä, mitä kesäteatterilta odotetaan. Kohtalaisen selvärajaisia ihmistyyppejä, hallittuja juonenkäänteitä ja elämänkohtaloita, hauskoja tilanteita, rakkauden ja oikeuden voittamista. Erityistä plussaa on se, että näytelmä vie katsojaa kokoajan eteenpäin.

Muutama heitto jäi myös mieleen. Hautausurakoitsija kukkakauppias Varma Kylmälehto sanoi kuolemaa (exitus) exodukseksi. Ja kulttuurisihteeri Suvi arvuutteli kirkkoherralta, miksiköhän tuollainen nuori kloppi oli tänne valittu. Siksi että seurakunta ei saisi paimenta vaan lampaan.

Runotorstai - kohtaaminen

Rakkauden silkkitie

Kuin silkkitoukan kehräämä
hento säie syntyy
katseiden kohdatessa

ja yhä uudestaan
katseet punovat rihmaa
sitoakseen toisensa
rakkauden silkkitiellä

Sillä aikaa kun anoppi lypsi lehmää

Anopin ystäväperheellä on maatilamatkailua, jossa lapset voivat tutustua eläimiin. Lehmä piti tietysti lypsää silloinkin, kun heillä oli menoa. Se on anopille tuttua hommaa. Siinä sivussa me pääsimme tutustumaan kotieläinpihan moniin ihmeellisyyksiin. Nöpöllä oli ihmettelemistä... ja hauskaa. Kaikki pihan eläimet eivät toki olleet puusta. Nöpö sai silittää ainakin: lehmää ja sen vasikkaa, vuohta, ponia, heppaa, lammasta. Sitten nähtiin vielä ankkoja, riikinkukko, kukko ja kanoja, pupu ja koiria sekä joitakin erikoisia lintuja.

Rajalla

Koti-isäilyn lomassa olen koittanut lukeakin jotakin. Martin Nicolin kirja 'Saarnan taito' tuli kahlattua läpi. Odotuksetkin olivat korkealla ja kyllä henki liiteli jonninoloisesti sitä lukiessa. Hän kirjoitti dramaturgisesta saarnataidosta. Saarnasta taiteena. Vertaus taiteeseen oli itselleni uutta, mutta kirjan anti tästä uudesta näkökulmasta huolimatta jäi vähän ilmaan leijumaan. Mitä erityistä uutta Nicol toi puhujalle evästä, jota ei esim. Juhana Torkin kirjasta saisi. Nicol painotti erityisesti puhe-esitystä on the stage. Jos näyttelijät esiintymislavalla lukisivat vuorosanat paperista... niin hoh hoijaa.

Hän kirjoitti myös puheeseen kuuluvasta jännityksestä (ei jännittämisestä). Elämän perusjännitykset eivät laukea, ne jäävät voimaan. Siinä oli syvin opetus itselleni. Jeesuksen marssittaminen areenalle ei ole jokin helppo ratkaisu elämän mysteereihin.

Enemmän kutkutusta olen saanut Johannes Ojansuun kirjasta Pyhyys. Vajaan kolmanneksen olen siitä lukenut. Mutta hän tuntuu jatkavan siitä elämän perusjännityksestä, joka alati jää voimaan. Ojansuun tekstiä luen teologina. Miten hän selviää trapetsilla taiteilemisesta? Raja on keskeinen käsite hänen teoksessaan. Raja erottaa ja yhdistää. Tiedon, järjen, ymmärryksen, kielen, kokemisen raja on ehdoton. Rajaa ei voi ylittää. Mutta rajan olemassaolo tuo aavistuksen rajan takaisesta. Paikka paikoin Johannes marssittaa paljon filosofeja näyttämölle. Kiitän kuitenkin häntä siitä, että hän on pitänyt mielessä laajan yleisön kirjaansa varten. Jo tähän asti lukemassani on paljon työstettävää. Hän kirjoittaa kiinnostavista asioista kiinnostavalla tavalla. Oikeaoppisuudesta, totuudesta ja varmuudesta, elämänhallinnasta. Suositeltavaa luettavaa.

Odotan mielenkiinnolla minkälainen paini käydään kristinuskon keskeisimmän henkilön Jeesuksen kanssa.

runotorstai - rumuus II

Musta sielu

Ei muuta rumaa
kuin musta sielu
vailla kaipausta

vihaan kypsynyt sydän:
tunnoton, kadotettu

ja kädet jotka
eivät osaa leikkiä

runotorstai - rumuus

Rumuus

Ruma
Rumempi
Kaunis




Tämä oli ensimmäinen hätiköity päätelmäni aiheesta. Pidätän itselläni oikeuden palata vielä samaan teemaan.

Anna elämän tulla

Kävimme koko perhe eilen Köyliössä Tuiskulan kesäteatterissa katsomassa näytelmän Anna elämän tulla. Mielestäni on aika hämmästyttävää, että vielä viimeisellä viikolla he keräävät täysiä katsomoja (500-600). Näytelmä on paikallishistoriaa ja sijoittuu sota-aikaan. Evakot tulevat Räisälästä, mutta myös venäläisiä sotavankeja.

Tuiskulan kesäteatteri

Kesäteatterien näytelmät ovat usein hauskoja. Tässäkin hauskuutta riitti ja sitä vanhan ajan elämänmenon luonnikkuutta. Vankien läsnäolo näytelmässä toi siihen kuitenkin aavistuksen toisenlaista todellisuutta.

Näytelmä oli yliladattu isänmaallisilla lauluilla. Minusta esitteessäkin mukana näkyvät Jari Levyn sävellykset Eero Ainesmaan sanoituksin olisivat riittäneet Finlandian lisäksi. Rintamanäkymien mahduttaminen näytelmään mukaan oli muutenkin turhaa. Vähemmällä olisi kai selvitty. Ehkä se oli tarpeen sodan tunnun tuomiseksi katsojan tietoisuuteen. Tiedä häntä.

Muistiini palautui joka tapauksessa isoisäni. Kertoman mukaan hän järkyttyi talvisodassa niin pahasti, että hänstä ei ollut jatkosotaan menijäksi, vaan hän oli sotapoliisina ilmeisesti täällä Satakunnassa. Hän oli niitä näytelmässäkin mainittuja inhimillisiä sotapoliiseja, jotka antoivat nälkäiselle vangille leipää.

Ylläoleva kuva on otettu käsiesitteestä. Oikealla oleva nainen on perhetuttumme. Hänen miehensä taas on ollut äänisuunnittellijana näytelmässä ja hoitanut äänentoiston (meidän vt. nuorisotyönohjaajamme). Laitan kuvan tähän keneltäkään lupaa kysymättä, mutta kun tuo lehtinen jaettiin ilmaiseksi, niin ehkäpä tämä sallitaan.

muutos

muutos

vaikka huoneessa ei kasvaisi
ainutkaan pelargonia,
mullan tuoksu
voittaa iän karttuessa
kaikki parfyymit ja tuoksuvoiteet.

Se on painovoima, jota
elämä kuljettaa
suonissa vähän kerrallaan
- mullan tuoksuinen

toinen lomaperiodi

Rippileirin konfirmaation jälkeen jäin kotimieheksi.

Sunnuntain konfirmaatiosaarna oli sikäli vaikea, että olen kolme vuotta aikaisemmin saarnannut samasta tekstistä ja laittanut siihen pitkälti niitä asioita, joita tekstistä nousee. sataa kuumia kiviä

Samaa idea en halunnut lämmittää toistamiseen, oli löydettävä Jeesuksen sanat tuoreena uudestaan. Evankeliumin työstäminen konfirmaatiosaarnaksi oli tällä kertaa vähän vaikea. Aina ei saman tekstin kanssa ei tule ongelmia. Onhan joulusaarnatkin joka vuosi samasta jouluevankeliumista.

Pyhäpäivän teksti on Jeesuksen vakavaa kääntymyskehotusta. Konfirmaatiojumalanpalveluksissa kuulijat eivät ole tottuneita sanankuulijoita. Saarna saiksi siksi olla otteeltaan kohtalaisen kevyt ja humoristinen mutta kuitenkin syvälle käyvä. Hauskaksi saarnaa en saanut, mutta toivon että se olisi edes kohtalaisen helposti seurattava.

oman elämänsä roisto

Kaikki netissä näkyvät saarnani löytyvät osoitteesta:
saarnasivu
Laajemman valikoiman saarnaajia saa osoitteesta:
messu.net

väliin jäänyt

Viime viikon runotorstain aihe on helppoudessaan vaativa. Mitä voi sanoa aamusta, sellaista, mitä ei ole sanottu jo tuhat kertaa. Miten voi välttää latteudet ja kuluneet kielikuvat. Päätän kuitenkin yrittää, vaikka epäilenkin. Laitan tämän jälkikäteen, kun olen tullut juuri rippileiriltä.

AAMU

Aamukasteen pisara
täynnä räjähdysherkkää
iloa

Puujalka ei kolistele konetta

Työt kutsuu...

toivepappi?

Minulla on ystävä, joka noin kerran vuodessa käy luonamme kylässä. Jossakin vaiheessa hän etsii kirjahyllystäni tietyn kirjan ja sieltä tietyn sivun. Siinä on eräänlainen pappisihanne. Vastaako kuva myös sinun käsitystäsi siitä, minkälainen seurakunnan paimen voisi olla?

Kirjan kuvateksti kuuluu käännettynä suurinpiirtein seuraavasti: Ouzoa kahdelle. Kreikkalainen ortodoksipappi on myös seurakuntalaistensa ystävä ja naapuri, varsinkin maaseudulla. Hän voi rentoutua ja keskustella sadosta heidän kanssaan opetettuaan heidän lapsiaan koulussa tai hoidettuaan omaa pientä maapalstaansa.

Juhannuksen jälkeen

Juhannuksen tienoilla olimme vähän kotoakin poissa. Kuvasa nöpö mummilan lyhyellä paratiisin polulla.

Juhannussaarna luettavissa sekä saarnatuoliblogista että kotisivulta Kukka vai hedelmä?.

Saarnassa tuo runotorstain hedelmä-aihe ei päästänyt otteestaan, vaan se tulla lurpsahti mukaan. Kokonaisuutena saarna ei ole parhaasta päästä, mutta tuossa kukka ja hedelmäaiheessa saattaa olla jatkopohdiskelun aihetta.

Toinen runo torstaille

Jokainen hedelmä
on paratiisin
viimeinen

Jokaisen hedelmän
syömme varkain
Ja salaa

Kunnes raottuu
verho Isän
sydämeen

Se rakkautta,
rakkautta
se palaa

Runotorstai - hedelmä

Vasta kauneutensa menettämällä
kasvaa hedelmää

Jokainen terälehti putoaa
ja hedelmän saa toinen

Se on luonnon laki
Adam

Kaikella on aikansa

Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Ps 55:23

Ylemmässä kuvassa on aikuisen suru ja alemmassa lapsen huolettomuus. Leikkauspiste ja yhdistävä tekijä kuvissa on Herra, josta psalmi puhuu.

Rukouskirja - for dummies

Minulla on tulitikkuaskin kokoinen rukouskirja anopilta lainassa.

Muutamia Ajatuxia Ja Rukouxia,
Jumalan Sanast yxinkertaisill Ihmisill ja Lapsille asetettu.

Kirja on painettu Turussa 1825.

Pyhäin Engelein warjelluxest
Psalm. 34. HERran Engeli piirittä niitä, kuin händä pelkäwät

O HERra Jumala! että sinä olet asettanut sinun pyhän Engelis, minun warjeluxexeni, joka yötä ja päivä minun tygönäni on, anna armos, että minä sanois, töis ja käytöxisäni, minuni niin asettaisin, että se sama sinun Engelis ei ikään minust erkanis, anna, että hän lakkaamat minun tykönän olis, warjele minua kaikis minun teisäni ja käymisesäni, kaikkena minun elinaikanan ja minun kuolema hetkelläin, saata minun sieluni Abrahamin helmaan, ja Jumalan uloswalittuin joukkoon, jotka weisaavat: pyhä, pyhä HERralle lakkaamat, saman sinun rakkaan Poikas JEsuxen Christuxen kautta, Amen.

Mikä olisi tälle suomenkieliselle tekstille selkosuomennos?

Oi Herra Jumala! Koska olet asettanut pyhän enkelisi varjelemaan minua joka yö ja päivä, anna minulle armosi, että sanani, työni ja käytökseni eivät saisi enkeliäsi minusta erkanemaan, vaan että hän pysyisi aina luonani. Varjele minua kaikilla teilläni, kaikissa tehtävissäni, koko elinaikanani ja kuolemani hetkellä. Saata sieluni Aabrahamin helmaan Jumaan kutsuttujen pyhien joukkoon, jotka lakkaamatta veisaavat Herralle: Pyhä, Pyhä, Pyhä. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. Aamen.

Ehkäpä nykyaikaisempaa olisi aloittaa rukous näin: Pyhä Jumala. Sinä olet asettanut enkelisi varjelemaan minua joka hetki, niin yöllä kuin päivällä, anna minulle siksi armosi...

Kosketushistoria

Mainitessani edellä joitakin lapsuuden tavaroita nimeltä - tai niiden puuttumisen, tarkoitukseni ei ollut vain luetella esineitä. Ajatus on siinä, että itselle tärkeät esineet säilyttävät muistoja mukanaan. Ne kertovat haltijastaan myös jotakin. Kerrostalojen asukkina meillä ei varastoitu tavaraa nurkkiin, kun niitä nurkkia oli rajattu määrä eikä komeronkaan kätköihin mahtutnut.

Oma historia säilyy esineissä ja muistot ja merkitykset. Mutta sitten on myös perintötavarat. Kun mummuni joutui luopumaan kodistaan, joitakin hänen esineitään ja tavaroitaan vaihtoi omistajaa alenevassa polvessa. Minä ihastuin yhteen pieneen esineeseen. Se on posliininen (Arabia) ja kooltaan vähän kananmunaa suurempi. En tiedä mikä se on nimeltään, mutta luulen että se on oikeassa käytössä. En tiedä mistä mummu on sen saanut. Mutta tiedän kyllä mistä minä olen sen saanut.

elämä alkoikin aikaisemmin

Mieleen palautui, että minulla on puurasia, jonka olen tehnyt kuudennella luokalla. Taskukellon ostin ensimmäisillä palkkarahoillani vähän ennen kuin menin iltalukioon. Taskukelloa säilytän kyseisessä korurasiassa.

Runotorstain teema: Kädet

Kädet

Likaisissa käsissä
likaista rahaa
valkoinen mies
teki paljon pahaa

sydämeen silloin
nähnyt ei kukaan
kun tuo juudas
sai toisetkin mukaan

puristui nyrkkiin
käsi uhrin jo harmaan
viritti köyden
itkien varmaan

sydämeen silloin ei
nähnyt kai kukaan
ovi kun aukesi
tähtien tupaan


Runotorstain haaste: kädet
href"http://runoruno.vuodatus.net/blog/157578

elämä alkoi lukiossa

Jos käyn läpi omistamiani esineitä - mitä tahansa, on ehkä aika yllättävää, että minulla ei ole mitään lapsuus tai edes kouluvuosiltani tallessa, vain joitakin valokuvia. Kastelahjoja ei ole, ei lapsuuden leikkikaluja, ei koulukirjoja (ei edes lukiosta), ei mitään. Yläasteelle minut liittää rippilahjaksi saatu mummun neuloma villapaita. toiseksi vanhin asia on seinälläni oleva krusifiksi. Ostin sen oikeastaan eräälle lapsuuden ystävälleni lahjaksi (hän oli tullut rippikoulussaan uskoon) - minä en ollut uskossa, mutta ajattelin häntä sellaisen lahjan kiinnostavan. Lahja jäi hänelle antamatta, mutta minulle siitä on tullut tärkeä kapistus. Kristus on siunannut minua jo ennen kuin häntä olen tuntenut. Ensimmäisen Raamattunikin ostin ennen kuin tulin uskoon (sitä minulla ei valitettavasti enää ole - siis sitä Raamattua). Ajattelin, että tosi kova jätkä voi omistaa sellaisen ja tutustua siihen viileän harkitsevasti. Sitten lukioikäisestä alkaen minua on seurannut kaksi sarvikuonoa. Ostin ne kehitysmaakaupausta.

Jos siis arvioin elämääni henkilökohtaisten tavaroiden kautta, se alkoi vasta lukiossa.

Isä puhelee vaan

Elämän perustavat asiat näyttävät olevan sangen vaikeita. Eilen sain siitä opetuksen. Olin nostanut nöpön istumaan huonosti ja se sattui vähän. "Isä pyytää nyt anteeksi", hän sanoi. Tajusin tilanteen ja koitin tehdä sen kaiken taiteen sääntöjen mukaan.

- Anna anteeksi. isä on pahoillaan, isä ei tarkoittanut, se oli vahinko...
- Vastaus: isä ei pyytänyt anteeksi.
- Mitä!? Minähän pyysin anteeksi.
- Isä ei pyytänyt anteeksi. Isä puhelee vaan.

Salamanisku sydämeen asti. Isä puhelee vaan. Todellakin. Tuo tapahtuma jos jokin on vuorovaikutuksellinen tapahtuma. Pitää antaa toiselle mahdollisuus vastata. On tämä elämää, että 3-vuotias opettaa pappia perusasioissa. Uusi yritys

- Anna anteeksi.
- Saat anteeksi.

työpäivä keskellä lomaa

Olin sunnuntain jäljiltä ihan 'tattis prötö'.
Ennen kuin lomapäivät oli lyöty lukkoon, minulla oli sovittuna yksi kaste sunnuntaille. Huomaamatta se jäikin lomapäivien alle. Sanoin kirkkoherralle, että voin ottaa sen työpäiväksi ja pitää esim. saarnan. Hän ehdotti, että ottaisin samalla koko palveluksen, liturgian myös. Ei minulla ollut mitään sitä vastaan. Mutta kun siihen iltapäivälle tuli vielä hautaus, niin tehtävien kunniallinen toteuttaminen vaati aika ison valmistautumisen. Asiaa tuntemattomille sanottakoon, että täällä maaseudulla yksi hautaus merkitsee kahta puhetta - eivätkä hautajaiset ole siitä helpoimmasta päästä tätä työtä puheidenkaan osalta. Siinä mielessä tuli kalliiksi tämä yksi työpäivä keskellä lomaa, että tulevaisuudessa pyrin välttämään tilanteen toistumista.

Tänään oltiin nöpön kanssa rannalla

yksinäisyys vai kolminaisuus

Olen pyhän (Kolminaisuudenpäivä) saarnaa miettinyt ja kirjoittanut. Siinä opetuslapset kumartavat ylösnousseen Jeesuksen edessä. Kumartaminen pyhän edessä sai minun mieleeni piispa Kari Mäkisen loppiaisen saarnan piispanvihkimyksessään. Saarna on luettavissa netistä kumarrus pyhän edessä.
Kuullessani saarnan tuomiokirkossa ensimmäisen kerran, se tuntui hyvältä. Luin sen nyt uudelleen ja täytyy sanoa, että on vaikea pistää paremmaksi. Saarnassa on kaikki kohdallan. Kovin monta vitsiä hän ei yrittänyt veistää saarnassaan vaikka huumorintajuinen mies onkin.

Minun ongelmani saarnan kanssa on siinä, että houkuttelevia teemoja on useampia.

- Jumalan kolminaisuus vai yksinäisyys
- Jumala on salattu - Jumalakuvakielto - Jumalaa ei voi vangita käsitteisiin
- Polvistumisia Jeesuksen edessä - tietäjät seimellä - opetuslapset vuorella - jokainen viimeisellä tuomiolla
- Jumalan salattuun olemkseen olisin halunnut liittää ajatuskulkuja perhosefektistä - kaaosteorian mukaan perhosen siiveniskun vaikutukset kertautuessaan voivat muodostaa myrskyn Intian valtamerellä.
- Jeesuksen puhe: I have a dream (viittaus Martin Luther kingin puheeseen tulevaisuuden näystä. Jeesuksellakin oli näky, joka koski kaikkia ihmisiä)

Perhosefekti tuntui niin kiehtovalta, että pitkään olin sen lumoissa, mutta jätin Jumalan perhoset rauhaan. Saarna on luoettavissa muutaman päivän päästä kotisivullani: yksinäisyys vai kolminaisuus

tuoksun taikaa

Kun työhuoneen esittelyyn pääsin, niin yksi puu on seurannut minua opiskeluajoista alkaen. Ostin sen kesätyön palkkarahoilla 1990. Helsingissä Ateneumin takana oli pieni bonsaipuukauppa. Kun sisälle astui siellä oli todella huumaava tuoksu. Tiesin, että kotiinei ole menemistä ilman tätä tuoksua. En voinut muuta kuin valita kauneimman. Sanon heti, että pikkupuuni ei ole 'elävä' puu. Se on ns. balsamoitu. Aineet ovat ihan oikeita, mutta kaikki elämä on pysäytetty puussa. Se ei enää yhteytä. Runko on vanhempaa puuta (Green mant) mutta oksat ovat liitetty siihen nuoremmasta puusta. Näin on tehty keinotekoinen bonsai. Puu on kärsinyt vuosien varrella ja muuttojen tähden. Minua hämmästyttää se, että siinä on tuoksu vielä tallella. Se rauhoittaa minua edelleen. Kun menen sen lähelle ja nuuhkaisen siinä on syvä metsän tuoksu.

7.1 megapikseliä

Ostin digikameran (vihdoinkin) ja lähdin kävelylle.

Ei vaineskaa. Kuva on painokuva (Camille Pissarro 1872), jonka olen mummultani saanut. Se on kehystetty ja mummu on hankkinut tai saanut sen varmaan joskus 50-luvulla. Kuva on työhuoneeni seinällä. Pidän siitä kovasti. Oikeastaan on harmi, että en ole kunnolla isoäitiini koskaan tutustunut. Nyt hän alkaa olla aika huonossa kunnossa, jotta asiaa voisi muuksi muuttaa.

Kolmas apupyörä

Isä Pidä kiinni
Älä irrota!
Lasken käteni
hänen olkapäälleen
kun nöpö opettelee ajamaan
apupyörillä.

Minä olen kolmas apupyörä ja
kerran minutkin irrotetaan.

Rockuskovaisuus

Olen pauhannut lorditurhautumistani jo aika paljon, mutta ajateltuani asiaa niin tulin siihen tulokseen, että Lordi teki yhden ihan hyvän palvelun kristityille. He puhuvat rockuskovaisuudesta. Siitähän siinä joissakin tapauksissa on kysymys. Tämä ei koske kaikkia musiikin ystäviä eikä kaikkia rockinkaan ystäviä. Joissakin tapauksissa Rock on ottanut sen paikan mikä kuuluu Jumalalle. Elämässä kaikki pyhitetään tämän yhden keskuksen mukaan. Vaatetus ja symbolit ja elekieli palvelevat tätä elämäntapaa. Heillä on omat pappinsa ja temppelinsä ja palvontamenonsa, jossa kokevat yhteyttä ja ilmaisevat rockuskovaisuuttaan (fafnittavat idolejaan).

Heidän joukossaan on myös omat fundamentalistinsa, opinrakentajansa ja hihhulinsa. Rockhihhulit ovat niitä, jotka uskontonsa nimissä pukeutuvat erikoisesti ja tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta hölmösti.

Jeesukseen uskovia on nimitelty ihan riittävästi. Nyt kun tulee rockuskovaisia ja rockfundamentalisteja, lordihallelujisteja ja muita rockhihhuleita tavalliset uskovaiset menevät erikoisuudessaan siinä sivussa.

Urheilu-uskovaisuus on luonteeltaan samanlaista - muutettavat vain muuntaen. Kun Vihreä liitto on puolueohjelmassaan ajamassa kirkkoa ja valtiota etäämmälle toisistaan ehkä he haluavat virallistaa suhteensa kahteen edellämainittuun urheiluuskontoon ja rockuskontoon. Eräällä Roosalla olisi katu-uskottavuus hankittuna jälkimmäiseen.

Mutta nyt jeesustelut ja lordistelut saa riittää.

Juhlat ohi - elämä jatkuu

Juhlahulina on ohi. Pää on aika tyhjä. Uskomaton määrä valmisteluita tarvitaan kolmen tunnin tähden. Väkeä oli tällä yhteensä: 17 aikuista ja 9 alle kouluikäistä lasta. Ääntä totisesti riitti. Nyt olen aika kuitti, vaikka ei minun kontolleni suuret murheet näistä juhlista tulleet. Siivoamisessa ja valmisteluissa olin toki mukana, mutta enemmänkin apulaisena. Juhlan alla pakkaavat kaikkien hermot kiristymään. Nyt helpottaa.

Mitä isommat juhlat, sen vähemmän yleensä pystyn seurustelemaan ihmisten kanssa. Nyt olin aika tylsää seuraa. Onneksi vierailla oli seuraa toisistaan. Minun on helpompi olla muiden juhlissa. Silloin on vapautuneempaa, ei tarvitse niin paljon skarpata ja huolehtia.

Otsikko antaa ymmärtää, että olen aika huono juhlimaan. Täytyy sanoa, että se on aika tylsä piirre ihmisessä. "Muuten hyvä kaveri, mutta ei osaa juhlia." Onneksi olen jo naimisissa. Siinä suhteessa vakka on kantensa valinnut. Vaimonikaan ei ole juhlijatyyppiä. Minulle juhlaa ovat pienet asiat ja ennen kaikkea sisäiset asiat. Suurimmat iloni saan oivalluksista esimerkiksi saarnaa kirjoittaessa. En ole kiinnostunut muuttamaan sisäisiä iloja ulkoiseksi ja näyttäväksi juhlinnaksi. - Todellakin olen tyslyyden perikuva. Seurassa olen usein kyllä supliikki mies, mutta mitä lähemmäs pääsee, sen tylsemmäksi käy.

Professori Simo Knuuttila on joskus kirjoittanut teologin synkistä iloista. Täytynee tarkistaa ovatko minun iloni juuri niitä.

Jotakin arvokasta sanottavaa

Meidän nöpö täyttää huomenna 3 vuotta. Synttäreitä vietetään tosin vasta sunnuntaina. Minulla on ollut tapana perheemme päivänsankareille väsätä sanoilla salamanvälähdys, joka tallentaisi muistoja. Huomisen tuokiokuva ei ole vielä valmis. Mutta älkää luulko, että kirjoitan sitä tänne. Kaikki ei ole kaikkien katseltavaksi.

Kolmesta sormesta runo kertoo, koska niitä huomenna ja sunnuntaina erityisellä ylpeydellä nostetaan.

puutarhatöitä ja puhe ylioppilaalle

Huh hei.
Eipä ole ennen pensaat lähteneet maasta yhtä helposti kuin nyt. Alta tunnissa sain saaliiksi neljä pensaan juurta, yhden lahon kannon. Tämän lisäksi jäljelle jääneet montut täytettiin.

Ylioppilasjuhlia varten annan lukijoilleni yhden vinkin juhlapuheeseen. Olen tätä puherunkoa toisinaan käyttänyt. Kirjoitin tämän myös Pasi Heikuran blogiin Aristoteleen kantapää Ke, 31/05/2006 - 15:24. Idea vapaasti hyödynnettävissä.

Cucullus non facit monachum

- kaapu ei tee munkiksi - vaan munkkilupaus (köyhyys, kuuliaisuus, naimattomuus)

- valkolakki ei tee ylioppilaaksi vaan ... (köyhyys, kuppilat ja saamattomuus - ehkä sittenkin joku muu. Sen sinä saat itse pähkäillä, jotta puheesta tulisi oma puheesi)

Elämää suuremmat teokset

Jos ette tänään muuta tee, niin käykää ainakin tuolla
Sinne ja takaisin

Sivulla on melkoinen määrä yhden-kahden lauseen mittaisia kirja-arvosteluja. Niitä voisi kuvitella koulun kahdeksasluokkalaisten kirjoittamiksi. Seuraavassa joitakin makupaloja.

Johann Wolfgang von Goethe
Nuoren Wertherin kärsimykset: Tyyppi menee landelle, ei saa ja ampuu itsensä.

Homeros
Ilias: Jätkät sotii kymmenen vuotta yhden böönan takia. Ensin luetellaan kuka on kenenkin kaveri ja sen jälkeen kuka tappoi kenet.

Isä et al
Raamattu: Sukuromaani, jossa tyyppi suuttuu kun sen puutarhassa syödään omena, ja sit sen poika kuolee hämärissä olosuhteissa.

Franz Kafka
Muodonmuutos: Mies herää koppakuoriaisena, eikä pääse töihin ja kuolee.

Aleksis Kivi
Seitsemän veljestä: Veljekset ryyppää ja polttaa talon. Ja oppii lukemaan.

Elias Lönnrot
Kalevala: Suomalaisia miehiä ahistaa, naiset on kylmiä ja projektit mättää.

Kalle Päätalo
Iijoki-sarja (n+1 osaa): Kuten Sinuhe, mutta Koillismaalla. Tai Tampereella.

Antoine de Saint-Exupery
Pikku Prinssi: Lapsi karkaa, juttelee sekavia, menee sekoilemaan villieläinten kanssa ja kuolee.

William Shakespeare
Romeo ja Julia: Alaikäiset kuksivat ja niiden vanhemmat ei tykkää siitä, ja sitten ne kuolee.

Bram Stoker
Dracula: Kuollut mies halutaan hengiltä.

J.R.R. Tolkien
Taru Sormusten Herrasta: Pieni hobitti menee vaivalloisesti paikkaan ja heittää sormuksen tulivuoreen.

Leo Tolstoi
Anna Karenina: Kuten Sinuhe, mutta Venäjällä ja päähenkilö on nainen.

Mika Waltari
Sinuhe egyptiläinen: Suomalaista miestä ahistaa, mutta muinaisessa Egyptissä.


Lähdenpä tästä kaivamaan kuivettuneita puskia juurineen maasta irti. Hauskaa kesähommaa...

Maapallon siipi maassa

Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lintuja kun hän katsella saa. Tässä lauseessa on yhdistetty kaksi voimakasta kuvaa: lapset ja linnut. Lapsella sielun lintu ei ole vielä pahasti haavoittunut. Sen siipi ei ole maassa, vaan lapsen siivin pystyy vielä lentämään.

Edelliseen taustaan nähde uutinen muuttolintujen rajusta vähenemisestä tekee surulliseksi: "Tutkijat ovat huolissaan kaukaa Afrikasta Eurooppaan muuttavien muuttolintujen määrän rajusta vähenemisestä. Tutkituista lajeista yli puolen kannat olivat vähentyneet tai kadonneet monissa osissa Eurooppaa." Tämä on Ylen nettisivulta.

Onko niin, että myös maapallon siipi on maassa - ei vain ihmisen?

Viettäkäämme viimeistä päivää

"Jos huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istuttaisin omenapuun." Tämä kuuluisa lause on sijoitettu Lutherin suuhun vaikka hänen suustaan se tuskin on karannut. Minä en lukeudu Kekkilän multasormisiin miehiin - siitä huolimatta, että puutarhanhoito on niitä elämän suuria asioita. Puu jää istuttamatta, vaikka ymmärrän teon vertauskuvallisen voiman.

Jos olisi tiedossa, että huomenna kymppiuutisten jälkeen euroopan kokoinen meteoriitti iskeytyy maahan, mitä sinä tekisit? (oletetaan myös, että Bruce Willis ja muut öljynporaajat eivät ole pelastamassa maailmaa) Miten käyttäisit viimeisen vuorokauden? Mikä siinä vaiheessa nousee tärkeäksi?

Yhteiskunta menisi sekaisin. Mitkään palvelut eivät pelaisi, koska ketään ei kiinnostaisi ammattiin liittyvät asiat. Jos vanhainkodin vanhukselta jäisi vaipat vaihtamatta, kukaan ei piittaisi, jos joku jäisi hissiin jumiin, kukaan ei tulisi auttamaan, sillä kuollaanhan tässä kuitenkin.

Mutta oletetaan, että tilanne säilyisi jotakuinkin ennallaan ja sinulla olisi vain huominen.

Onko tärkeää silloin viimeinen ateria, niin kuin kuolemaantuomitulla. Onko tarve ripittäytyä, mihin edelliselle henkilölle myös annetaan mahdollisuus? Viimeinen savuke on myös kuolemaantuomitun toivelistalla. Töyssytätkö pääsi täyteen viinaa, koska humala on olotiloista paras. Joutuisitko paniikkiin ja huutaisit hysteerisenä?

Luulen, että siinä tilanteessa tärkeää olisi saada viettää aika läheistensä kanssa ilman ihmeellisempiä juttuja. Ehkä Raamattua - evankeliumeita lukisin. Ehkä miettisin miten voisin toimia niin, että tyttäremme ei tarvitsisi pelätä. Tärkeäksi tulee kai siis sovinto itsensä, läheistensä ja Jumalan kanssa. Mutta tiedä häntä, olisiko tunnelma jotenkin kireä. Millään kevyellä vitsillä ei laukaista tilannetta. Torsti Lehtinen on muistaakseni sanonut kuolemaa kaikkein suurimmaksi humoristiksi. Harva se olisi, joka silloin nauraa. Parasta tässä kaikessa on se, että ei ole yhtäkään amerikkalaista tuottajaa tai ohjaajaa, joka tekee tapahtumasta patriottisen action-leffan. Pitäisikö Tarja Halonen retorisesti mallikelpoisen puheen kansalaisille? Pääministerin sormimerkki olisi jokatapauksessa paikallaan. (meni jo vähän aiheen sivuun)

Monissa toimituskeskusteluissa kuulen, että tuolla meteoriitilla on nimi: syöpä. Sen edellä on kuurosateita, mutta isoin rysäys tulee kahden kuukauden tai kahden vuoden kuluttua. Näissä tapauksissa melkein poikkeuksetta on haluttu jatkaa elämää normaalilla tavalla. Kukaan ei ole pistänyt ranttaliksi. Hiljaisuudessa ja läheisten saattamana matkaa tehdään. Läheisille se ei kuitenkaan ole helppoa. Kaikkein vaikeimmat askeleet ovat ne, jotka kulkevat kuolevan vuoteelle. Miten lohdutat kuolevaa?

Elämän arvoja on hyvä toki miettiä, vaikka ei huomenna kuolisikaan.